Johanna sydán lámmin peitto :)

Ohhoh, tassa on ollu nyt niin paljon hommaa, ettei oo tannekaan ehtinyt kirjoittelemaan. Netti saadaan kampalle huomenna, jihuuu! :)

Paansarkya ja lampoa on ollut ihan jatkuvasti, mutta kai se on vaan tottumiskysymys tahan ehka sitten jotenkin erilaiseen ilmastoon. Ostettiin kampalle lampomittari. Ilman minkaan sortin lammitysta siella on noin 16 astetta lamminta. Hrrr. -> kampalle ostettiin kasa kynttiloita ja teeta. Ja se peitto, ahhh...! :) Ei millaan raaskis aamulla nousta sangysta, kun nenan paa on jo valmiiksi ihan kylma. :D Noh, sitten taytyy vaan tanssia, jotta pysyy lampimana. ;)

Tiistaina oli sitten se infotilaisuus, josta meni noin 60 % ihan ohi. :D Mut ei se mitaan, kaikesta selvitaan. Ja opitaan sitte viimeistaan kantapaan kautta. Toistaiseksi kaikki yliopiston henkilokunta on ollut tosi ystavallista ja on jaksanut auttaa. Ja on kuiteskin tosi kiva, kun saadaan yhdessa muiden vaihtareiden kanssa selvitella kaikkia juttuja. :P

Ja kiitos Elinan vinkkien, sain hommattua sen pankkitilinkin (koulun omasta pankkikonttorista!) ilman NIE:ta, joten paastiin hommaamaan sielta telefonicalta se nettikin. Tanaan soitin sinne takaisin, tulevat asentamaan kaikki (en luettele mita, koska mulla ei ole hajuakaan, etta mita kaikkea :D) huomenna. Mutta kaikki muut varmaan ymmartavat, jos vaan sanon, etta tulevat asentamaan ne tarvittavat jutut, jotta netti toimii. On muuten harvinaisen vaikeeta hankkia noita nettijuttuja sun muita, kun ei edes suomeksi ymmarra niista mitaan. :D

Keskiviikkona oli opastettu kierros yliopistolla, joka kesti yllattavan kauan. Ja se mika oli vielakin yllattavampaa; ymmarsin melkein kaiken. Jesh! Kaytiin lapi kaikki rakennukset, kirjasto vahan tarkemmin kaikkine varaussysteemeineen ja saantoineen. Mut kylla alkoi kayda saaliksi niita, jotka taalta lahtevat Suomeen vaihtoon... Taalla on meinaan niin mahtavat urheilumahdollisuudet yliopistolla; on urheilukentta, valtava liikuntasali, uimahalli, tenniskentat, rantalentiskentat, aerobic-salit, iso kuntosali, kaiken maailman salsa-, pilates-, karate- ja surffauskurssit sun muut. Hohooo, onhan suomessa sentaan kerran viikossa Haaga-Helian sahlyvuoro...

No joo, eilen piti myos olla yliopiston jarjestama kaupunkikierros, mutta se ei sitten toteutunutkaan huonon saan takia. Huono saa = puolipilvista. :D Eivat taida ymmartaa taalla huonosta saasta mitaan... :D Kierros siirtyi siis ensi viikkoon.

Tanaan tapaan nyt sitten muita vaihtareita enemmankin. Tavataan varmaan jonkun kampilla ensin ja sielta sitten Erasmus-opiskelijoiden tervetuliaisbileisiin. Janska nahda nyt vihdoin ihan kokonaisuudessaan, etta millaista porukkaa taalla on. Odotan mielenkiinnolla! :)

Nyt hankkimaan lisaa virtaskaa puhelimeen ja tekemaan tarvittavia ostoksia. Ollaan nyt paatetty kayttaa se typera siesta ;) tehokkaasti ruoan tekemiseen ja syomiseen (ja mun osalta tietty paikkareihin :D).

Ainiin ja aitille viela tiedoksi, ensimmaiset kuusi haarapaaskya on kasketty pahkinapolun suuntaan! :)

Se kuka on keksinyt siestan, saa multa nassuun! Heh...

Aamulla tultiin taksilla mein kampalle. Ma siita lahdinkin kouluun melkein samantien, kun piti olla ilmoittautumassa jo yhdeksalta. Pienen odottelun jalkeen paasinkin sinne ilmoittautumaan, ja mulle laimastiin kateen joku rekisteroitymispaperi ja opiskelijakortti. Ja se oli sit siina. :D Seuraavana paivana takaisin klo 10, sillon on joku info.

Bussissa tormasin kahteen suomalaistyttoon helsingista. Oli muuten aika hassu fiilis kun bussissa alkoi kuulua suomea. :) Ihan pikaisesti siina tutustuttiin ja huomenna nahdaan sitten kymmenelta yliopistolla infotilaisuudessa. Mua jokseenkin alkoi naurattaa, kun tytot kysyivat multa, etta tiedanko ma olisiko tassa lahella jotain kauppaa, josta voisi ostaa shampoota. :D On taa shampoon ostaminen Espanjassa ilmeisen vaikeeta. (Jos siis muistatte oman shampoonetsintareissuni.) Juteltiinkin siina bussissa, etta on paljon kivempaa, kun voidaan olla yhdessa ihan pihalla kaikesta.

No kun kerran niin akkia paasin pois sielta koulusta, niin lahdettiin hommaamaan meille puhelinliittymia ja nettia. Telefonican piste loytyikin helposti. Puhelinjutut onnistui tosi katevasti; siella oli jotain LG:n promopuhelimia, joita myytiin 5 euron hintaan! Ja uskokaa tai alkaa, ne toimiikin viela! Ne oli ihan kunnon puhelimet, ja niihin kuului sellaset prepaid-kortit, jossa nyt nain alkuun on 5 euroa puheaikaa, ja jota sitten aina lataillaan kun halutaan. Koko paketti siis yhteensa 20 euroa meille molemmille. Mutta sitten se netti... Sita varten nyt sitten tarvitaan pankkitili. Mehan kaveltiin pankkiin, jossa meille jo kolmannessa tiskissa sanottiin, etta "juu kuule ei, teidan taytyy menna sinne teidan oman asuinalueen pankkiin ja perustaa tili sinne". Ja sit siella ehka vaaditaan sita nie-numeroa, jota meilla ei viela ole, ja jota ei ehdittaiskaan hakemaan tanaan, koska kaikki valtion viralliset konttorit menee kahdelta kiinni. No meinattiin menna sitten sinne oman asuinalueen pankkiin, koska jos heille riittaisi vain passi, eika sita nie-numeroa, niin voitais saada se pankkiasia hoidettua ja nettikin viela samana paivana siestan jalkeen. No sinne pankkiin siis. Oli ihan kaamea nalkakin jo, mutta kiirehditiin viela sinne pankkiin kuitenkin. Ja kuinka ollakaan, se pankki olikin jo mennyt kiinni puoli kahdelta. Hoho, kivaa. :/ Joten ei pankkitilia, ei nettia, ei nie-numeroa tanaan. Kuka himputti tallaiset siesta-ajat keksii?! ;D Huomenna sitten uusi yritys sinne pankkiin puoli yhdeksalta aamulla, heti kun se aukeaa, koska kouluun on mentava kymmeneksi. Ja jos sitten ehka sais iltapaivalla/siestan jalkeen huomenna hoidettua loput.

Sit syotiin vahan valipalaa, kun hermot alkoi olla jo vahan kireena, eika hirmuinen nalka auttanut asiaa yhtaan. Sit lahdettiin takaisin kaupunkiin hakemaan meille petivaatteita ja pyyhkeita. Pienen etsimisen jalkeen ne saatiinkin, joten tanaan paasee lampiman peiton alle nukkumaan. (Kampassa on muuten tosi kylma, jopa Juhalla on villasukat jalassa ja lamminta paalla! -> Johanna horkassa :D) Joten se peitto on ihana asia :)

Kaveltiin taas takaisin kotiin, jatettiin vaan ostokset ovelle ja lahdettiin ruokakauppaan. Kannettiin kassikaupalla ruokatarvikkeita, pesuaineita ja vessapaperia kotiin, kaikenlaista mita nyt kamppaan muuttaessa tarvitsee. Oli muuten tosi halpaa ruokaa, kaikki ostokset yhteensa alle 27 euroa! :) Ihanaa, etta jotain saa edullisestikin. Nyt odotan vaan, etta paasen takaisin kampille nauttimaan herkullista ja makeaa appelsiinia. Namiiii. :)

Huomenna siis ihan viralliselle tutustumiskierrokselle yliopistoon ja sen jalkeen hoitamaan virallisia asioita. Ja sen jalkeen saa sitten kirjoittaa osoitteenmuutoskortitkin. :)

Hyvaa yota ja kauniita unia, ma lahden tasta appelsiinille ja lampiman peiton alle.... :)

Kämppäkuveja

Käytännön järjestelyjen vuoksi ollaankin tämä yö vielä hotellissa, ja nettikin pelittää. Täällä Alicantessa on pari päivää ollut yllättävän kylmä tuuli, joten kuuma suihku äsken teki toooosi hyvää! :) Kyllä on tosi mahtava fiilis, kun asuntohomma on nyt järjestyksessä.

Ja sitten kuvia asunnosta... ;) Ei kylläkään meidän ottamia.

Tenemos piso!!!! :)

Jihuuuu, ihan mahtavaa, asuntoasia jarjestyi tosi hyvin!!! Nyt vain kirjoittamassa pikaraporttia nettikahvilasta, koska netti saadaan pelittamaan asunnolla vasta huomenna.

Meita tulikin sinne asunnolle tapaamaan kokonainen perhe, kaksi aikuista tytarta ja vanhemmat. Olivat tosi mukavia, ja puhuivat niiiiiin nopeesti. :D Paljon oli selvitettavia asioita, mut kaikesta selvittiin. Itse asiassa oltiin siella asunnolla melkein tunti, kun oli vahan ymmarrettava siitakin, etta mita vuokrasopimuksessa luki. Ne tyttaret olivat tosi kivoja ja selvittivat karsivallisesti epaselvia juttuja. Jannitti aika paljon, mutta nyt on voittajafiilis! :) Tuntui, etta vuokranantajatkin taisivat olla vahan helpottuneita siita, ettei (ehka) naytetty ihan huligaaneilta. ;)

Nyt seuraavaksi edessa siis pankkiasiat, NIE-numeron hankkiminen, osoitteenmuutokset ym. Paljon hommaa siis tiedossa lahipaiville. Asunnosta kuvia ja muuta sepustusta tasta aiheesta lisaa kunhan saadaan netti toimimaan.

Huomenna on sitten ensimmainen koulupaiva. Aamulla taytyy kayda ilmoittautumassa ja sen jalkeen orientaatio alkaa kymmenelta. Janskaa sekin, odotan kylla mielenkiinnolla. Huomenna tavataan myos muita vaihtareita, ja tavataan ekaa kertaa suomalaistenkin vaihtareiden kanssa.

Nyt roudaamaan kamoja asuntoon...

Hasta mañana!

Helpotuksen huokaus!

On ollut sitten yhtä jännittämistä koko päivä! Huhhuh! Aamulla heti aamupalan jälkeen menin taas koneelle bongailemaan asuntoja, ja kuinka ollakaan, sinne oli juuri ilmestynyt uusi ilmoitus hyvännäköisestä vuokra-asunnosta. Ei mikään halpa, mutta ei shokeeraavan kalliskaan. Hyvällä paikalla ja hyvässä kunnossa. Vähän jännitti, kun sinne piti suoraan soittaa jollekin Carmenille (eikö täällä oikeesti keksitä enempää nimiä?! ;D), mutta soitettava oli ja heti, muuten menis kämppä heti sivu suun.

Soitin, ja puhuin sen Carmenin miehen kanssa. Oli tosi mukavan tuntuinen ja asiallinen tyyppi. Hän pyysi soittamaan yhden jälkeen uudestaan. No soitin sitte yhdeltä, ja puhuin suoraan sen Carmenin kanssa. Kyseli mun opiskelusta ja kaikenlaista juttua, kunnes sitten yhtäkkiä totesi, että "jaa, no soitan sulle vähän ajan päästä". Ja kerkesin kyllä miettimään sata kertaa sen seuraavan tunnin aikana, että ei se kyllä saletisti soita enää takaisin. Mutta soittipa sittenkin, ja saatiin sovittua näyttö tälle illalle sen sijaan, että alunperin oltiin puhuttu ensi viikon perjantaista. Eivät päässeet itse paikalle, mutta joku Raúl tulis näyttämään asuntoa. Oli tosi iso helpotus kun sai sovittua sen näytön, niin tiesi ainakin, että ovat tosissaan.

Mentiin sitte seitsemäksi (suomalaiseen tapaan jo melkeen tuntia ennen kuudelta, ettei varmana myöhästytä :D), ja odoteltiin Raúlia. Ulkoapäin rakennus näytti tosi kivalta. Raúl ei ollutkaan espanjalaiseen tapaan vähintään puolta tuntia myöhässä, vaan saapui täsmällisesti seitsemältä, mikä sekin oli meidän mielestä hyvä merkki. Ja se asunto.... Mahtavaa! Ei sen parempaa ois voinu toivoa! :) Eiku oishan, kattoterassi puuttui. :P Noh, pieni parveke saa nyt kelvata. ;) Asunto on ihan uusi, tykättiin tosi paljon. Sen Raúlin, joka oli muuten tosi mukava ja lupsakka tyyppi, kanssa koitin sitten vähän keskustella, mutta hän ei osannut pahemmin kertoa asunnosta mitään, äiti oli vaan lähettänyt pojan hommiin. :D Mutta sen kummemmin pohtimatta päätettiin Juhan kanssa, että tämä asunto otetaan, jos saadaan. Piti sitten erikseen soittaa vielä sille Carmenille.

Soitin hotellilta sille tätskälle, ja taas vähän aikaa asioista keskusteltuamme hän sanoo yhtäkkiä kesken keskustelun: "hei soita mulle puolen tunnin päästä uudestaan". Öh, okei..? Sit alkoi kyllä jännittää... Mitä mä tein väärin? Sanoinko mä jotain tosi töykeetä? Pilasinko mä nyt tän jutun? Tuskainen puol tuntia. Sit soitin, ja sen ukko vastas taas. Sinänsä ihan mukava yllätys, sen kanssa oli helpompi jutella. Kyseli vielä opiskelusta, puhuttiin asunnosta, takuuvuokrasta ja muusta, ja nyt sitä ollaan sitten huomenna menossa allekirjoittamaan vuokrasopimus!!! Mikä helpotus! Mutta siltikään vielä en uskalla ihan sataprosenttisesti hehkuttaa, kun nimet ei oo paperissa, mut vähintään 99,9 %:sti voin, kun en voi olla hyppimättä tasajalkaa ja hihkumatta. :D Jos tää nyt onnistuu kuten toivon, niin hommat selkiytyy aika paljon. Ihanaa! :)

Siinä tää päivä sitten menikin, asuntoasioita pyöritellessä. Mutta it was worth it, jos vaan hommat luistaa huomenna! Kuvia tulossa sitten sopimuksen tekemisen jälkeen. :)

Hyvää yötä kaikille! Kauniita unia, vuokra-asunnon kuvia, vai miten se meni... ;)

Ensimmäisiä kuveja Alicantesta; lentokentältä, kaupungilta ja yliopistolta

Una chiquita de Finlandia

Asioita pyörii nyt päässä niin kovaa vauhtia, etten meinaa saada yhtäkään ajatusta kiinni. Mutta yritetään...

Eilen käytiin hienosti ravintelissa syömässä. Ja äiti, lue tämä: mä söin oliiveja! Oikeesti. Enkä edes kauheesti irvistänyt. Alkupalaksi söin perinteistä espanjalaista: jamón y melón. Siis sellasta kunnon läskireunaserrano-kinkkua ja hunajamelonia. Aika erikoinen yhdistelmä mun mielestä, mutta täytyi sitäkin koittaa. Pizzaa sitten päälle. Ja se ihana kokki teki mulle vielä sydämen muotoisen pizzan! :) How cute! Muutenkin kaikki asiakaspalvelu täällä on ollut tosi ystävällistä. Se tarjoilijakin niin kiltisti hymyili mun jutuille (luultavasti joko se ei ymmärtänyt mua tai sitten se hymyili vaan säälistä) :D. No ei vaiskaan, mä ihan kuvittelen ymmärtäneeni häntä ja luultavasti jokseenkin hän minua, kun kaikki asiat saatiin kunnialla hoidettua. Tosin sillä tarjoilijalla meinas päästä melkoinen nauru, kun ei me tilattiin juotavaksi "vaan limsaa". "Eikö mitään oikeeta juotavaa?". :D

Facebookissa ehdinkin jo hiukan päivitellä sitä, että en meinannu eilen millään löytää shampoota mistään. Tai siis paikkoja, joissa sitä myydään. Oli jo myöhäinen ilta, ja monet paikat olivat jo kiinni. Kävin siis siinä isossa (ja kalliissa) tavaratalossa, El Corte Inglésissä, josta nyt kuvittelis löytävänsä ihan mitä tahansa. Ja varmaan löytääkin, mutta ei me eilen löydetty. :D Ihan valtava kemikalio-osasto löytyi kyllä rasvoineen, tuoksuineen, puhdistusaineineen ja dödöineen, mutta sitä shampoota ei sitten löytynyt mistään. Lopulta mun piti mennä sellaseen apteekkimaiseen hygieniatuotteita myyvään liikkeeseen, ja ostin sieltä shampoon 12 eurolla! Huh. Ei enää ikinä uudestaan. Noh, tästä lähtien toivotaan, että ollaan sellaiseen aikaan liikkeellä, että saadaan ostokset tehtyä ihan perus supermercadosta.

Tänään ollaan tehty oikeastaan vaan kolme asiaa: etsitty asuntoa, käyty yliopistolla ja

syöty. Asunnon etsimiseen oonkin käyttänyt tänään varmaan ainakin 12 tuntia. Homma etenee, hitaasti mutta varmasti. :) En jaksa murehtia asiasta, kyllä se järjestyy.

Tänään oli niiiiiin kaunis päivä! Tosi lämmintäkin, päivällä varmaan parisenkymmentä astetta. Tuli ihan kesäfiilis. :) Menin sinne yliopistolle ilmoittautuakseni opiskelijaksi Alicanten yliopistoon. Menin sinne johonkin huoneeseen, jossa hoidettiin kansainvälisyysasioita. Siellä oli iäkkäämpi rouvasihminen, jolle esittäydyin ja kerroin, miksi olin tullut. Olin tietty väärässä paikassa. :D No se rouva sitten soitti sinne oikeaan paikkaan, ja puhui puhelimeen, että täällä mun huoneessa on "una chiquita de Finlandia". Niin, pikku tyttönenhän mä olen. :D No se paikka, johon mun olisi pitänyt mennä, oli mennyt jo kiinni, joten sinne on sitten mentävä maanantaiaamuna yhdeksältä.

Samalla tutustuttiin paremmin siihen campusalueeseen, joka on IHANA! Puistoalueita, kauniita appelsiinipuita ja palmuja, pensaita, kukkia, suihkulähteitä... Ahh. Nyt kun oli vielä niin kaunis päiväkin, niin ihan tuli sellainen olo, että olis halunnu mennä sinne nurtsille köllöttämään ja ottamaan aurinkoa. Siellä näytti moni muukin jo viettävän aikaansa. Muita vaihtareitakin näytti olevan tutustumassa alueeseen. Mitenkähän sitä ikinä malttaa mennä mihinkään luennoille...? :D

Tätä juttua riittäisi taas ihan loputtomiin... Ehkä on parempi mennä nukkumaan välillä. Jaksaa sitten taas herätä ajoissa hiilaripommille. ;) Hyvää yötä!

Pöh

Ei mee tasan nallekarkit. Se ihana asunto oli jo ehditty vuokrata. :( Mut ei voi mitään.

Asunnon etsiminen aiheuttaa pientä päänvaivaa. Etukäteen kuultiin joka puolelta miten sen asunnon etsiminen on niin helppoa, mut eihän me ymmärretty, että tämä meidän tapaus on vähän erilainen, kun ei olla muuttamassa muiden vaihtareiden kanssa samaan kämppään. Sellaisia kämppiä täällä tuntuu olevan pilvin pimein. Mut ei lannistuta, kyllä täältä vielä joku paikka meille löytyy. Maanantaina on yksi näyttö. :) Käytiin eilen illalla katsomassa se paikka, siis ulkoa päin vaan. Paikka on aika keskustassa, eikä me nyt ihan shokkiin jouduttu sen asunnon ulkonäönkään suhteen. ;) Joten ihan potentiaalinen vaihtoehto.

Asuntohuijareihinkin ollaan jo törmätty. Ei pidä näköjään noihin englanninkielisiin kauheesti edes vastata, niistä on tullu jo kaks huijausyritystä. Eli luotetaan tuttuun ja turvalliseen espanjalaiseen. :D

Eilen käytiin myös yliopistolla, siis siellä alueella vaan. Ja näytti kyllä tosi kivalta. Siitä tulee tosi kaunis paikka, kunhan tulee vielä vähän lämpimämpää. Nyt ollaan jossain 15 asteen yläpuolella. Ihana muuten kuulla hotellin ikkunasta, kun linnut laulavat... :)

Nyt asunnon metsästykseen takaisin. Lämpimät terveiset Suomeen! :)

Peukut pystyyn! :)

Tämä aamu ja alkuiltapäivä ovat menneet pitkälti asuntoa etsiessä. Ja muutama potentiaalinen vaihtoehto löytyikin. :) Itse asiassa siellä oli yksi tosi kiva asunto, ja mä niiiiiiiiin toivon ja odotan, että sieltä joku vastaisi pian! Peukut pystyyn siis!

Aamupala oli juurikin sellaista, mitä olin kuvitellutkin: pullaa, leivoksia, pipareita ja muodon vuoksi vähän jotain terveellistäkin. :D Eilisen kävelykierroksen ja tän päivän aamupalan perusteella täytyy sanoa, että tulee muuten olemaan melkoinen lihomis-laihtumis-taistelu!

Aamupäivällä kuulin vähän ikäviäkin uutisia; yksi suomalaisista vaihtareista lähtikin jo kotiin. :( Tosi harmi, ois ollut niin mukava tutustua enemmänkin täällä ja käydä yhdessä salsaamassa, kun meillä on yhteinen harrastuskin. Mut ei voi mitään, lämpimät terveiset Sannille, mikäli käyt tätä lukemassa <3

Kohta lähdetään käymään yliopistolla. Eilen tehtiin totaalinen turistivirhe: mentiin kaupungille siesta-aikaan. :D Mut nyt käydään vaan vähän tutustumassa ympäristöön, joten ei niillä aukioloajoilla ole niin väliäkään.

Nyt vaan toivotaan, että asuntoasioista kuuluisi pian jotakin! :)

Onnistumisen riemua

Tuleepa tänne nyt hölötettyä paljon näin aluksi. Katotaan vaan, niin pikku hiljaa tää menee siihen, että toukokuussa mä kirjoittelen tänne kerran kahdessa viikossa. :D

Noh, nyt täytyy vielä hehkuttaa vähän, kun oon iloinen: tänään oon onnistuneesti, tai edes jokseenkin onnistuneesti hoitanut espanjaksi

-taksimatkan

-hotelliin kirjautumisen

-bussi- ja kävelyreittien selvittämisen x tosi monta :D

-ruuan ostamisen.

Tää jo alkaa huolestuttavasti muistuttaa koulun oppimispäiväkirjoja, (o-ou!), mutta on kiva seurata itsekin sitä, että mitä on oppinut ja millä tahdilla. :)

Mun jalat huutaa hoosiannaa; ihan vähän muistettiin väärin se kohta, jossa piti jäädä pois bussista. :D Joten kävelty nyt sitten on, ja paljon, ja fiksuna tyttönä Johannahan kulkee korkkareilla, ja nyt vois pieni jalkahoito tehdä eetvarttia. Ehkä mun täytyy nyt vihdoin taipua ja ostaa ne korottomat kengät. Vääryys sinänsä. ;)

Nyt alkaa painiminen asuntoasioiden kanssa. Toivottavasti tää saadaan mahd. pian pois alta, niin pääsis kunnolla kotiutumaankin. Joten löpinät pois ja surffailemaan netistä asuntoja.

Hyvää yötä ja kauniita unia itse kullekin! :)

Pikku jäätyminen...

Nyt ollaan hotellilla, taksi toi meidät kiltisti perille. Hotelli on siisti, ei valittamista. Ulkona olis uima-allaskin, mutta vielä ei oo ihan niin lämmintä, että mua sais sinne. :D

Oli tosi jännä, kun tossa taksimatkan aikana tuli jo vastaan paljon kuvista tuttuja paikkoja. :) Ihan niinku ois ollu täällä ennenkin.

Mut silti, tää tuntuu niiiiin oudolta. Nyt kun pääsin tänne huoneeseen, on vähän sellainen olo jostain syystä, että tuolla ulkona on iso ja pelottava maailma, uskaltaakohan sinne edes mennä. Ja samalla tietää, että kyllä, sinne on pakko mennä. Ja pian. Mut nyt mä voin kyllä jo vähän kehuskella sillä, että hoidin taksimatkan ja hotellihommat espanjaksi. Kröhöm. Mä oon loistava. :P

Kohta vähän tutkailemaan paikkoja ja hakemaan murua rinnan alle. Taitaa uni tulla tänään aika nopeesti illalla, sen verran vähiksi unet jäi viime yönä. Täytyy ottaa yhteyttä myös muihin suomalaisiin vaihtareihin ja vaihtaa kuulumisia. :)

Nyt mä kerään vähän rohkeutta ja sit kaupungille. Mitä ihmettä sitä pistäisi päälleen, lämpötila jossain kymmenen ja viidentoista välillä...?

Halit

Perillä! :)

Vihdoin Alicantessa!!! Odotellaan täällä aulassa, että kello tulis kakstoista, ja pääsis hotellille. Netti ei toimi täällä lentokentällä, joten tämäkin merkintä tulee nettiin sitten vähän myöhässä, hotellilta luultavasti.

Yö oli piiiiiiiitkä, ja nyt on niin freesi olo; hiukset takussa ja silmissä näyttäis olevan vaan yksi iso ripsipaakku. :D Mut silti helpottunut fiilis, perillä ollaan! Niin ja jihuuuu, tavaratkin tuli samalla lennolla ihan perille asti!

Ehdin jo kommentoida eilen illalla facebookiin, että tullaankohan meidät häätämään pois sieltä Düsseldorfin kentältä, kun paikka oli ihan autio. Ja kuinkas kävikään, siihen taisi sitten mennä vartti sen viestin lähettämisen jälkeen. :D Siellä ei siis passannut odotella lähtöaulassa, vaan oli mentävä ulos sinne "julkiselle puolelle" ja aamulla uudestaan turvatarkastukseen.

Oikeastaan se oli vähän helpotus. Tai oikeastaan ei ihan vähääkään. :D Nimittäin sillä puolella, missä ensin oltiin, kaikki kaupat ja kahvilat sulkeutuivat kymmenen aikaan. Mietittiin jo, että pitääkö tässä jätskiautomaatin voimin elää lähes kymmenen tuntia. Vaikka ei sekään mikään katastrofi olisi ollut. ;)

Siellä julkisella puolella oli kyyyylmä, ja nukkuminen jäi tosi pätkittäiseksi. Juha ei tainnut nukkua juuri ollenkaan. Viiden aikaan aamulla sitten pilkittiinkin kilpaa siellä lähtöaulassa. Ah, oli ihanaa päästä lentokoneeseen. Nukuinkin sit melkein koko matkan Saksasta tänne, puolisen tuntia lopuksi olin hereillä. Ei muuten näkynyt enää lunta ikkunasta, ei. Sen sijaan ikkunasta näkyi merta, kauniita kukkuloita, aamuaurinkoon heräävä kaupunki, ranta ja jokunen palmukin. :)

Tässä hotelliin lähtöä odotellessa on jo ehtinyt ihmetellä monen montaa asiaa, ja ennen kaikkea monenlaisia ihmisiä. Äiti sanoi jossain vaiheessa, että ottakaa sitten kuvia kaikista itsestä heti aluksi omituisilta, hauskoilta ja erilaisilta tuntuvista asioista. Mut äiti, en mä kehdannut mennä mennä kuvaamaan suoraan sitä yhtä nuorta miestä, joka odotti luultavasti tyttöystäväänsä lentokoneesta puolen vartalon kokoinen pehmokoira sylissään ja ruusuja kädessään. Eikä mennyt kauaa, kun viereen tuli odottelemaan toinen mies ruusukimppu mukanaan. Tuntuu olevan pieni ero siihen suomalaiseen "taputus olkapäälle ja pieni pusu sitten kun kukaan ei näe" -meininkiin. :D Tosi herttaista. :)

Kova pulputus täällä käy, kaikki puhuu koko ajan ja melkoisella volyymillä. Itse (turkinpippuri suussa) en taida vielä olla kovin espanjalainen. ;)

No nyt se sitte alkaa...!

Terkut kaikille, nyt oon jo päässyt lentokentälle asti. Siis Helsinki-Vantaalle. :D

Jänskää, jänskää, jänskää! Niin kauan tästä on jo puhuttu, ja nyt sitä sitten oikeesti tarttis lähteä. Ikkunasta näkee vielä lumisia maisemia, mut ei kauaa.. ;)

Nyt on toivottavasti itkut hetkeksi itketty. Mut siitähän kai sitä tietää, että on rakkaita ihmisiä täällä kotona odottomassa ja tukemassa. Täytyy pysyä reippaana, iskän pikku turbona. :)

Omaksikin yllätykseksi ei tarvinnutkaan maksaa ylipainomaksua (matkatavaroista siis :P), vaikka etukäteen vähän pelättiin. Oli kiltti täti tiskillä. Lento lähtee reilun tunnin päästä, joten hetki on aikaa odotella. Ja syödä vaikka suklaata. ;) Kunnon suklaatahan ei kohta enää saa, niin täytyy nyt syödä varastoon. Eikä siellä Alicantessakaan ole kuin yksi suklaatehdas vaan vieressä. Vois ottaa selvää jos pääsis tutustumiskierrokselle. Slurps.

Päässä pyörii satatuhatta ajatusta, kaikki on niin sekavaa ja mistään ei tiedä mitään. Ja kohta tiedän ja ymmärrän vieläkin vähemmän, kun kaikki pitäis hoitaa espanjaksi. Tuleva yö vietetään hohdokkaasti Düsseldorfin kentällä, jatkolento lähtee kuudelta aamulla Alicanteen ---> kaatuminen sänkyyn heti kun Alicanteen päästään. Ja kun pää alkaa jälleen toimia, alkaa asunnon metsästys.

Nyt oon tehnyt sitten ensimmäisen blogimerkintäni (Juhan opastuksella tietenkin), joten tervetuloa lukemaan sekopäisiä höpinöitäni!

<3