Uusi, parempi elämä :)

Pahoittelen, että oon vähän heikosti päivittänyt tätä blogiani. Viime päivät ovat menneet melkoisessa hässäkässä, mutta kylläpä tämä tästä. :)

Pistetäänpä tähän alkuun "se perinteinen", eli kiukuttelut Telefonican sähläilystä. Viime viikon tiistaina aamulla herättyäni huomasin, että meidän nettiyhteys oli katkaistu. Great. Juuri kun edeltävän perjantain reklamaatiosotkut oli saatu selvitettyä.... Ja taas soittoa 1004:een, siis Telefonican palvelunumeroon, joka on jo kyllä hyvin ehtinyt tulla tutuksi. Eipä sitä nettiä juuri olis tarvittukaan, mitä nyt oli kolme päivää aikaa etsiä kämppä jostakin...! Eivät ne näyttäneet tietävän siellä itsekään, että mistä oli kyse. Soitettiin sinne kolme kertaa, ja joka kerta tuli eri vastaus siihen, että mistä tää meidän netin katkaiseminen johtuu, ja että mitä pitäis tehdä, jotta se saataisiin takaisin. Väittivät laskun olevan maksamatta, vaikka niin ei ollut. Tai oli, mutta siitä oli juuri edellisellä viikolla tehty reklamaatio, että oli laskutettu väärin, ja odoteltiin uutta laskua, jonka lupasivat lähettää. Niinpä siinä sitten soiteltiin edestakaisin Telefonican kanssa, juostiin kaksi kertaa pankkiin ja kerran postiin(!). Täällä kun tämä systeemi menee niin, että ensin on maksettava koko väärin laskutettu summa, jonka jälkeen voi vasta reklamoida, ja toivoa, että rahat tulevat tilille parin viikon päästä.

Iltapäivällä netti alkoi taas pelittää. Olin kyllä jokseenkin ärtynyt, kun koko aamu- ja iltapäivä meni hukkaan muiden sotkuja selvitellessä. Muuten tää Telefonica-hässäkkä alkaa vaikuttaa jo melko surkuhupaisalta, kun siellä liikkeessä työskentelevä Rocio huutelee mulle jo ovelle, että "hola cariño". Eli aikamoiset lehmän hermot silläkin on, kun vielä jaksaa mulle hymyillä. Ennen kun oon edes ehtiny selittää asiaani, niin hän jo muistaa mihin viimeksi ollaan jääty. :D

Keskiviikolle sain sitten sovittua neljä asuntonäyttöä. Itse asiassa niistä kolmesta ensimmäisestä mulla ei ollut juurikaan mitään hajua, sillä alunperin soitin sille miehelle eräästä asunnosta, jota ei sitten kuulemma ollut mahdollista vuokrata näin lyhyelle ajalle. Tämä asuntoesittelijä sanoi, että heillä on myös muita asuntoja, jotka saattaisivat kiinnostaa meitä, joten niitä sitten mentiin katsomaan, vaikkei odotukset kovin suuret niiden osalta olleetkaan. Ja saalis niiltä näytöiltä oli kyllä jokseenkin, sanoisinko, köyhä. Kahdessa ekassa kämpässä ei ollut edes keittiötä! Kolmas olikin jo jossain Nevadassa, joten sitä ei edes harkittu. No, eipä se juuri yllättänyt.

Siitä illan näytöstä odotinkin sitten enemmän. Kuvat netissä oli ihan kivoja ja sijaintikin hyvä, Ramblalla. Sovittiin, että tavataan Banco de Españan edessä. Niiden netissä olleiden kuvien perusteella koitettiin vähän vilkuilla ympärillemme, että missä päin se kämppä voisi olla, kun parveke oli suoraan merelle päin. Pian meidät sitten napattiinkin auton kyytiin ja mentiin vähän katua ylemmäs. Kun päästiin kämppään sisälle, totesin heti Juhalle, et tää on ihan eri kämppä kuin mitä meidän piti tulla katsomaan. Eikä houkutellut sitten pätkääkään, ja voin luvata, että hometta pakoon ei ainakaan siinä kämpässä oltaisi päästy. Aloin miettiä, et mikä tässä nyt meni pieleen. Vastaus yleensä tähän aina on se, että mä en oo vaan tajunnu, mut nyt ei sekään oikein toiminut. Kotiin päästyämme vilkaisin niitä kirjoittamiani muistiinpanoja asunnoista. Katoin sen Ramblan asunnon ilmoituksen ja varmistin vielä, et olin soittanut kyseiseen numeroon. Ja olin. Mielestäni olin kyllä nähnyt ilmoituksen tästäkin asunnosta, jota käytiin katsomassa, joten kaivoin sen esille. Mutta puhelinnumero oli siinä ilmoituksessa ihan eri. Kyse oli siis jonkinlaisesta välittäjästä eikä yksityisestä vuokraajasta. Molemmat asunnot olivat siis Ramblalla, mutta eivät sitten halunneet vuokrata meille sitä parempaa asuntoa niin lyhyeksi ajaksi, ja näemmä eivät sitten "huomanneet" mainita siitä, vaan mitään kommentoimatta veivät meidät sinne huonompaan asuntoon. Jokseenkin ärsytti. Varsinkin, kun ei niitä vaihtoehtoja täällä kauheesti ole tarjolla ja muuttoon oli vain kaksi päivää.

Seuraavana päivänä sitten uutta matoa koukkuun ja soittelemaan vuokraajille. Kyllä meinasi melkoinen epätoivo iskeä; joko ei vastattu puhelimeen, kämppä oli jo vuokrattu tai kämppää ei vuokrata niin lyhyelle ajalle. Olin päivällä saanut sähköpostin yhdeltä vuokraajalta. Taas oli netissä kivoja kuvia, ja kämppä oli suloisessa paikassa Barriossa, vanhassa kaupungissa. Koska muut vaihtoehdot alkoivat olla jo lopussa, päätin soittaa sille vielä illalla. Ja mikä tuuri kävikään, se ukko oli juuri näyttämässä toista asuntoa siinä ihan vieressä, joten sovittiin et tavataan puolen tunnin päästä. Varmistin vielä osoitteen... Calle de Diaz Moreu. Joo, ok. Hyvä. Eiku MITÄ?! Missä?! Ei se ollu vanhaa kaupunkia nähnytkään! Että mua sapetti. Taas joku hemmetin huijari. Päätettin nyt sitte kuitenkin mennä, kun jo ehdin luvata. Eipä ollu juurikaan odotuksia, kun tää paikka on lähellä sitä kämppää, joka hylättiin tammikuussa sen takia, että alue oli vähän epämääräistä.

Mentiin sisälle pieneen loft-asuntoon. Ihan ok, aika pimeä ja ahdas kuitenkin. Ukko näytti meille seuraavasta kerroksesta ihan samaan tyyliin kalustettua isompaa asuntoa, joka oli jo vähän kivempi, mutta sinne ois päässy vasta toukokuussa. Lopuksi hän kysyi, et haluttaisko me mennä katsomaan vielä ullakkoasuntoa. Se oli kuulemma tosi kiva, mut vähän kalliimpi. Eihän meillä mitään hävittävää ollut, joten mentiin. Ja se ratkesikin sit kertaheitolla. Tämä se on. :) Ei tarvinnu miettiä. Sovittiin saman tien, et sopimus kirjoitetaan seuraavana aamuna, (koska iltapäivällä ei ois sopinu, koska Mr. Gonzalo oli lähdössä Murcian Ikeaan. :D).

Oli niiiiiin iso helpotus tuo asunnon löytyminen!!! :) Ja jos vaikka siinäkin sattuis olemaan hometta, niin mä voisin sitten asua tossa kattoterassilla. :D Tiedättekö, mulla ei ole aikomusta ihan vähään aikaan lukea ensimmäistäkään espanjankielistä asuntoilmoitusta.

Seuraava päivä menikin sitten muuttaessa ja siivotessa. Jouduttiin tekemään useampi reissu, koska muutettiin kävellen (toimiskohan tää myös Suomessa kotiin palatessa? :D), ja käytettiin mein matkalaukkuja vaan ekalla kantoreissulla. Tässä talossa ei oo hissiä ja tänne ylös noustaan 62 rappusta TOSI kapeaa käytävää pitkin, joten painavien matkalaukkujen sijaan muutettiin loput kamat lentolaukuilla.

Nyt ollaan sitten jo muutaman päivän ajan ehditty majailla täällä uudessa kämpässä, ja MÄ TYKKÄÄN!!!! :) :) :) Ekana aamuna, kun heräsin täällä, mulla ei ollut kurkku ollenkaan kipeä, ekaan kertaan moneen viikkoon! :) Nyt ei ole oikeastaan ku ihan pientä yskää aamuisin, mut sitä ei mun mielestä enää lasketa miksikään. :) IHANAA OLLA TERVE!!!! :) Tää asunto on tosi valoisa, ja täällä on pe-, la- ja futisiltoja lukuunottamatta tosi rauhallista, vaikka tää on lähempänä keskustaa kuin se edellinen asunto. Tästä kävelee viidessä minuutissa keskustaan ja alle vartissa rannalle. Niin ja kerroinko mä jo, että täällä on ihana terassi, ihana terassi ja ihana terassi? :D Niin, ja telkkarikin! Ei mulla oo mitään erityistä tarvetta katsoa sitä, mutta nyt sitä tulee katsottua ihan senkin vuoksi, että sellainen on. Ja tulee sitten kuunneltua kieltäkin vähän.

Koulussa alkaa nyt tosi tiivis pusertaminen. Ryhmätöitä ois parikin palautettavana ennen tiistaita, ja ensi viikolla on sitte ensimmäinen tentti. Siitä uskon pääseväni läpi. Samaa en voi sanoa siitä englanninkielisten maiden historia ja kulttuuri -kurssista, enkä varsinkaan markkinoinnista. Toi enkku voi mennä tosi kovalla pänttäämisellä, mutta toi markkinointi.... huhhuh!!! Materiaalia on varmaan joku parisataa sivua, kaikki espanjaksi. Ja kun tollasen espanjan liikekielen suomentamistahti on mulla sellanen puol tuntia per sivu, niin ei paljon naurata. Tai no vähän. Kun ilmeisesti siitä olis sen suomentamisen lisäksi tarkoitus sisäistääkin jotain. Mutta nyt vaan sitten kovasti lukemista. Auringossa. Terassilla. Rannalla. :)

Mä ilmeisesti katson tätä kämppää melkoisen vaaleanpunaisten lasien läpi, sillä musta tuntuu, että täällä tosta 50 litran lämminvesivaraajasta riittää lämmintä vettäkin kauemmin kuin siitä vanhan kämpän samankokoisesta. :D

Niin ja ettei menisi ihan pelkäksi Telefonican haukkumiseksi, niin täytyy kehua, että netti saatiin tänne yllättävän nopeasti, jo neljä päivää tänne muuttamisen jälkeen. :) Oli ihana yllättyä positiivisesti siltäkin suunnalta. Vähän kyllä jännitti sen asentajan puolesta, kun tuolla se vaan hyppi meidän terassin kaiteiden yli toisten talojen katolla ja veteli kaapeleita sinne sun tänne. Ei oo helppo työ sekään. :D Se ois kuulemma tykänny hissistä niiden muutamien ylös-alas-reissujensa jälkeen... :D

Nyt kun olo on vihdoin hyvä, oon käyny jo muutaman kerran lenkillä, ja eilen rumbatunnillakin. En tiiä mihin lupauduin, mutta mulla on rumbaesiintyminen 15. päivä toukokuuta... :D Eka kerta sekin, hurjaa! Ja niiiiiin kivaa! Treenaamiseen ei kyllä paljon oo aikaa, mutta who cares, fiiliksellä mennään jos ei muuten suju! :D

Nyt mulla on vaan tavoitteena pysyä terveenä ja pystyä nauttimaan kybällä tästä loppuajasta. Niinpä, loppuajasta. Parin kuukauden päästä ollaan jo Suomessa! Noh, ehkä mä just ja just selviän tästä loppuajasta täällä, kun ylihuomiseksi näyttää olevan + 27 varjossa..... ;) Näitä kelejä on niiiiin odotettu! Ihanaa!

Ai niin, kuvia kämpästä tulossa huomenna tai ylihuomenna, nyt en jaksa ruveta latailemaan. :)

Move it, move it...!!!

Rannekkeet toiselle päivälle Terra Mítican huvipuistoon jäivät lopulta käyttämättä; sekä Jasmin että mä oltiin kipeitä. Harmi, että ilmaisliput menivät hukkaan, mutta eipä tilanteelle mitään voinut.

Tiistaina sain kuulla, että sain työharjoittelupaikan puolustusministeriöstä ensi syksylle. :) Eivät kuulemma todenneet mua liian vaaralliseksi Suomen turvallisuudelle turvallisuusselvityksessä. Vaikka taitaa niitä silti vähän pelottaa. Melkoinen hässäkkä tämä hakuprosessi sitten olikin, mutta sen tarkempaa en jaksa asiaa enää vatvoa. Joka tapauksessa siellä sitten olisi tarkoitus viettää viitisen kuukautta elokuusta alkaen. Sen jälkeen olen varmasti valmis puolustusministeri.

Tällä viikolla käytiin Telefonicalla selvittelemässä meidän jokseenkin huikeaksi kohonnutta nettilaskua: 132 euroa. Meistä on mitä ilmeisimmin tullut jo melkoisia vakioasiakkaita, kun jo muistivat meidät heti kun ovesta astuttiin sisälle... Hyvä etteivät lähteneet samantien juosten pakoon. Tämä käynti sujui kuitenkin melko vauhdikkaasti ja kätevästi, sillä totesivat vaan, että juu, tässä laskussa on virhe, tehdään reklamaatio. Tosin sen reklamaation tekeminen onnistuu vain perjantaina(!?), joten silloin oli mentävä uudestaan. En kyllä yhtään enää ihmettele, kun oon lukenut noita ihmisten valituksia Telefonicasta. Ekalla kerrallahan me mentiin sinne liikkeeseen valittamaan tosta laskusta, jolloin käskivät meidän soittaa palvelunumeroon. Ja sieltä sitten annettiin toinen numero, johon piti soittaa. Ja kuinka yllättävää, lopulta seuraavasta numerosta (ainakin puhelun alkupuolella) mukavantuntuinen naisvirkailija sanoo, että laskusta on mentävä valittamaan Telefonican myymälään, samaan liikeeseen kuin mistä netti on tilattu... Ja homma pelittää yhtä hyvin ku Siperiassa!

Kävin sen Telefonica-reissun jälkeen vajaan tunnin verran katsomassa sitä keskiviikon rumbatuntiakin. Ehkä sitä katsomallakin voi oppia jotain. Ja jos ei, niin sitte vaan voi ihailla, että voih, onpa kivan näköistä. :)

Torstaiaamuna seitsemältä bussi starttasi Torreviejaan, joka on tossa tunnin bussimatkan päässä. Bussilla matkustaminen on vaan niin tajuttoman halpaa täällä, 7 euroa yhteensä! Sain siis ajan suomalaiselle lääkärille, jonka vastaanotto oli siellä Torreviejassa. Edellisen lääkärin kahden minuutin pikatutkimukseen verrattuna oli kyllä jokseenkin luottavainen olo olla tuolla lääkärillä; olin siellä tutkittavana yli puol tuntia! Ei oo kyllä koskaan ennen noin perusteellista lääkäriä osunu kohdalle. Lääkäri ei osannut kuitenkaan suoralta kädeltä sanoa oireiden ja kohonneen senkan perusteella, että mistä on kyse, joten lähdettiin käymään labrassa. Saatiin kyllä ohjeet, että miten sinne pääsee, mut oltiin kyllä niin pihalla ja hukassa niiden ohjeiden perusteella, että ruvettiin sitten vaan kyselemään vastaantulijoilta, että mihinkä tässä pitäisi suunnistaa. Se labra oli espanjalainen yksityinen labra, ja tää sairaanhoitaja tai mikä lie nyt sitten ollutkaan kysyi multa, että puhutaanko espanjaa vai englantia. Ajattelin, että ehkä tässä tilanteessa puhun ennemmin englantia, ennen ku ruvetaan pistämään ensimmäistäkään piikkiä ihon alle. Ja sit se ukko alkoi mulle puhua englantia, eikä siitä tullu yhtikäs mitään. :D Se ei osannu selittää, ja mä en ymmärtäny mitään. Joten vaihdettiin sitten suosiolla espanjaksi, mikä sitten loppupeleissä sujuikin kohtuullisen hyvin. Se tyyppi koitti kovasti kysellä, et josko oisin tuntenu täällä Espanjassa jotain miehiä, jotka pelaavat jääkiekkoa, kun heillä on joku oma joukkue, jossa nyt syystä tai toisesta on vähän vajausta. ;) Labratuloksia sai odotella seuraavaan päivään.

Iltapäiväksi piti sitten jo ehtiä takas Alicanteen, kun oltiin sovittu lähtevämme Elin ja Anskun kanssa San Juaniin vilkaisemaan pikaisesti Santa Faz -juhlintaa. Santa Faz on siis joku Alicanten alueen oma pyhimys. Mä nyt lähinnä odotin näkeväni siellä San Juanissa jonkun kulkueen tai jotenkin uskontoon liittyvää toimintaa, mutta pienen harhailun jälkeen löydettiin juhla-alue, joka kyllä mun mielestä lähinnä muistutti joitain silakkamarkkinoita. Mut ei se mitään, ihan mukavaa sekin oli. Kojuja kojujen jälkeen; ruokaa, vaatteita, koruja, turistikrääsää, ihan perusmarkkinat siis. Sillä erolla suomalaisiin markkinoihin tosin, että täällä myytiin metrilakua vain noin joka viidennessä kojussa. Ne markkinat oli tosi isot, eikä edes ehditty koko aluetta käydä läpi. Ai niin, siellä oli sellanen pieni "tivolialuekin", pääasiassa lapsille siis. Ja siinä sisäänkäynnin kohdalla oli myyntivaunu, jossa myytiin vaikka minkälaisia suussasulavia herkkuja, ja firman nimi oli Gofres & Crepes Johanna. :D

Niiden todella hartaiden ja uskonnollisten markkinoiden jälkeen mentiin vielä porukalla leffaan. Se oli ihan kivaa vaihtelua, ja toivoin sen palauttavan myös vähän päivän aikana hukkaan kadonnutta ääntäni. Tytöt olivat valinneet katsottavaksi Recuérdame-elokuvan, joka siis oli, tai siis piti olla, jotain hempeetä naisten hömppää. Leffa oli tietysti dubattu, englanniksi alkuperäinen oli siis, ylläriylläri, remember me. Juhalla oli varmaan hillittömän hauskaa katsoa sitä leffaa, naisten leffa ja vielä espanjaksi.... se varustautuikin hyvin kunnon popcornisatseilla. Ja lupas nauraa sitten ku mekin. No eipä meidän niin kauheen montaa kertaa tarvinnu naureskella, sillä se leffa oli ihan jotain muuta kuin romanttinen komedia. Lähinnä masentava draama. :D Mutta oli se ihan ok, ja oli kivaa käydä leffassa pitkästä aikaa.

Alunperin luulin, että Eli on täällä perjantaina viimeisen päivän, mutta Elillä onkin tarkoitus tulla tänne vielä pariksi päiväksi takaisin käytyään ensin kaverinsa luona Sveitsissä. Mutta saapi nähdä nyt kuka matkustaa ja minne, kun kaikki lennot on peruttu sen tulivuorihässäkän takia. Lentojen peruminen on vaikuttanut tosi moniin, sillä monille on pitänyt tulla vieraita kotimaastaan tai vaihtoehtoisesti ovat itse menneet käymään kotonaan, mutta nyt eivät pääse takaisin Alicanteen.

Torstain aikana vuokranantaja oli koittanut soittaa monta kertaa ja niiden tytär laittoi meille sähköpostiakin. En halunnut vastata ennen kuin olin kuullut ne labratulokset, sillä arvasin, että vuokranantajallamme oli asiaa sopimuksen jatkamisesta. Meidän sopimus siis päättyy 23.4. Oltiin paljon puhuttu siitä, että jos labratuloksista ei löytyisi mitään ihmeellistä, niin sitten jouduttaisiin ehkä vielä harkitsemaan asunnon vaihtoa mahdollisen homeen takia. Perjantaina sitten sain ne labratulokset; kaikki muu oli ok, paitsi se crp. Thank God, onneksi ei mitään muuta! Juteltiin hetki sen lääkärin kanssa, ja hän totesi, että meidän sijassamme hän vaihtaisi asuntoa. :/ Ei kauheesti houkuta ajatus asunnon vaihtamisesta enää tässä vaiheessa, mutta oli vaan ajateltava niin, että jos on mitään haluja olla edes hetken aikaa täällä terveenä, niin syytä olisi vaihtaa. Jännitti ihan sikana, et mitä ne nykyiset vuokranantajat sanois.... Mut loppupeleissä se meni aika hyvin, vaikka viis tai kuus kertaa siinä peräkkäin soiteltiinkin. Niiden tytär tuli heti pe-iltana käymään vielä täällä, tarkistamassa kai, ettei paikkoja ole hajotettu. Sitten vaan sovittiin, että meillä on viikko aikaa hankkia uusi kämppä, eli lähdetään täältä vuokrasopimuksen päättymispäivän mukaisesti ens perjantaina. Joten nyt on sitten ohjelmassa melkoista asunnonmetsästystä!!! Toivottavasti jotain löytyisi pian, peukut pystyyn!

Huomenna ois sitten paluu normaaliin kouluelämään. Nyt oon tehny pari päivää tosi paljon koulutehtäviä, ja ryhmätyöt aiheuttavat melkoista päänvaivaa. Täällä ei mitä ilmeisimmin olla totuttu tekemään ryhmätöitä samalla tavalla kuin Suomessa. Vaikka en mä sitä HAAGA-HELIAnkaan ryhmätyötouhua mitenkään ihannoi; suunnilleen saa jo nukkua yötkin koulussa, kun muuta ei olekaan kuin ryhmätöitä. Noh, toivotaan että täällä joustetaan tällaisissakin asioissa enemmän, kun hommat eivät ole valmiina silloin kuin pitäisi. :)

Huh, tulipa tätä tässä taas. Lisääkin on kirjoitettavaa, mutta teillä varmaan silmät kramppaa jo. Ensi viikolla siis muutetaan pois, ja vielä ei ole mitään hajua, että minne täältä lähdetään. Tässä juuri mietittiin, että me muutetaan kolme kertaa viiden kuukauden sisällä! Mut olkoon paikka sitten missä tahansa, toivon, että se löytyisi pian.

Hyvää yötä ja kauniita unia! :)

Nikamien ja lautasten kolinaa

Tiistaina pääsin sinne hartaasti odottamalleni hierojalle. Ah! Kyllä teki niin hyvää! :) Tosin muutaman ensimmäisen sekunnin jälkeen hieroja kirosi ääneen ja kysyi, että olenko ollut jossain autokolarissa. :D Pientä jumia siis havaittavissa... Olin kyllä tyytyväinen siihen hierojaan, ja kävi vielä niinkin hienosti, että hän avasi mun nikamalukotkin. :) Ei siis tarvinnu lähteä hakemaan erikseen kiropraktikkoa, ja hintakin koko hommalta 20 €! Mahtavaa! Kaikkea ei saatu auki vielä ekalla kerralla, joten toisen kerran kävin jo perjantaina ja muutaman päivän päästä vielä kolmannen kerran.

Keskiviikkona loppui vihdoin mun liikuntakielto, ja pääsin rumbatunnille, ihanaaaaa! Tykkään niistä tunneista tosi paljon, ja vieläkin oon sitä mieltä, et yks tunti viikossa on iiiihan liian vähän. ;) Hulluksi meinaa välillä tulla, kun ei oo päässy liikkumaan!

Torstaina käytiin Alteassa, sellaisessa suloisessa pienessä kaupungissa tuossa Alicanten kyljessä. Tramilla matka kestää hiukan reilun tunnin. Perheen kanssa kävin Alteassa joskus pikkutyttönä, oisinkohan ollu 5- tai 6-vuotias tai jotain, joten muistikuvia ei pahemmin ollut. Paitsi se vedessä makaava mies. :D Ja se oli siellä vieläkin, katsokaa vaikka:

Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi suloinen kaupunki, varsinkin kun jaksaa kiipustella sinne ylös mäelle. Me ei sitten vieläkään olla opittu tätä siesta-aikaa, eikä varmaan luultavasti ikinä opitakaan, sillä siellä me sitten pällisteltiin kiinni olevia putiikkeja ja rakennuksia. Hiphei! Mutta toisaalta se oli kyllä ihan kivakin aika olla siellä, koska siellä oli niiin hiljaista. Käveltiin siellä mäellä kapeita teitä valkoisiksi maalattujen talojen keskellä ja ihmeteltiin, kun ketään ei ole missään ja suurin "meteli" tuli linnuista. Yksi sellainen ääni täällä on myös, jota ei oikein kuule Suomessa (siis ulkona), mutta mikä täällä on ihan arkipäivää; lautasten ja astioiden kolina keittiöstä. Ikkunat ovat taloissa auki, ja siesta-aikaan monet laittavat ruokaa ja kokoontuvat perheineen syömään. Se kolina on mun mielestä jotenkin kiva ääni, tulee sellainen kotoisa perheolo. :D Ja tosiaan se yhdistettynä siihen linnunlauluun ja niihin muuten hiljaisiin valkoisiin kujiin oli kyllä tosi kiva yhdistelmä. :)

Hyvä juttu muuten kun viimeksi kirjoitin tänne, että joo, ei sitten saa palaa rannalla... Ja miten pitkään menikään? Ihan kuulkaas seuraavaan päivään! Pääsin ekaa kertaa silloin kunnolla rannalle, laitoin aurinkorasvaa eikä oltu ku vajaa kaks tuntia rannalla, ja äääääh, mun peppu ja takareidet paloi niiin pahasti, ettei ikinä! :D Rannalla ei kuumottanu yhtään eikä näyttäny palaneelta, ja kun rasvatkin oli, niin eihän sitä sitte tajunnu. Mä oisin hyvin varmasti sulautunu sinne Korkeasaaren vaippapaviaanien joukkoon. Kolmeen päivään ei oikein kestäny kunnolla käydä edes suihkussa, mutta enää iho ei ole tomaatin värinen. :D No opittiin nyt sitten tästäkin taas. Ainakin toivottavasti.

Perjantaina tuli tehtyä kunnon lenkki aivan mahtavalla fiiliksellä. :) Ihana auringonpaiste ja hyvä fiilis. Lauantaina ajattelin lähteä aamulenkille, mutta enpä sitten päässyt kun tuohon kadulle ja kävelin muutaman metrin, niin jopa taas alkoi syke nousta ja oli niin raskas olo. Päätin kävellä vähän ja tunnustella, että uskaltaako sitä lenkkiä tehdä. Eikä uskaltanut, olo oli ihan vetämätön. :( Vastaan alkoi tulla jonossa ihan uskomaton määrä ihmisiä, jotka työnsivät tai vetivät perässään sellasia ostosrattaita, tai emmä tiedä mikä se on, mutta sellanen iso säkki, mikä kulkee pyörien päällä. :D Ihmettelin, että mistä näitä ihmisiä oikein tulee, ja lähdin kävelemään vastavirtaan. Homma paljastuikin sitten yllättävän äkkiä, sillä jalkapallostadionin vieressä oli tosi isot ulkomarkkinat. Kummallista, ettei niihinkään ole täällä aiemmin törmännyt, kun täällä on jo niinkin kauan ollut. Mutta tulipa nekin sitten kierrettyä. Ja nyt voin vähän kehuskella silläkin, etten edes ostanut mitään. :D Niinkun mulla ois kauheesti lenkkivaatteiden taskussa ollu rahaakaan...

Lauantaina käytiin Elin kanssa syömässä. Itku tulee, kun Eli lähtee perjantaina täältä pois ihan kokonaan. :( Niin ihana dominikaanityttö, tai nainen siis! Hyvä ettei meitä häädetty pois sieltä ravintolasta, kun viihdyttiin siellä niin kauan. :D Jos joskus löytyy rahaa sen verran, että sinne väli-Amerikan suunnalle pääsisi, niin olis kyllä ihana tavata Eliäkin! :) Samalla sovittiin, että seuraavana päivänä lähdetään Terra Mítican huvipuistoon.

Se huvipuisto oli laitteiltaan aika samaa tasoa Särkkiksen ja Lintsin kanssa, mutta muuten puitteiltaan se on aika lailla mahtavampi. Täällä esteettisyyteen vaan panostetaan kaikessa enemmän. Aamulla jo vähän emmin, että lähdenkö ollenkaan, kun oli taas kipeä olo. Eli meni riekkumaan kaiken maailman härveleihin, joihin pikku-Johanna ei ikinä uskaltaisi mennä. Possujuna on tosi kiva. Oli kyllä kiva päivä, ja kaikki jo väsyneinä pilkittiin tramissa paluumatkalla. Sinne huvipuistoon saa seuraavan päivän lipun ilmaiseksi, joten nyt on suunnitelmissa lähteä sinne tänään uudestaan, kun Eli on päässyt töistä. Mä vähän arvon vielä, yö kun meni yskimiseksi taas eikä olo ole ihan paras. Lenkille pääsemisestä ja tanssimisesta ei tänään edes haaveilla. Mutta katsotaan, ehkä se tästä. :)

Iso kasa haleja Suomeen!

Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna poutaa?

Tämä blogiteksti syntyy ajantappoyrityksen seurauksena, joten mitään suurta hengentuotosta on turha odotella.

Edellisen viikon "olen vihdoin terve" -lausahdukset on heitetty tiistaina romukoppaan, sillä ystäväni kuume taas nosti vähän reilummin päätään alkuviikosta. Oli siis vihdoin nöyrryttävä ja mentävä lääkärille. Nyt syödään sitten antibiootteja ja huilitaan, ihan pakollisesti viikon verran. Nyt ovat monet jo alkaneet kysellä, että mahtaisko täällä kämpässä olla hometta, ja se sitten aiheuttais tän jatkuvan sairastelun. Toivon kuitenkin että ei, sillä uutta kämppää ei kyllä varmasti ruveta enää hankkimaan!

Mutta se on kyllä sanottava, että ne pari kuumetta edeltävää päivää oli ihan mahtavia! Ihana auringonpaiste (jonka seurauksena punaiset posket, nenä, rinta ja käsivarret, vaikka en edes ottanut aurinkoa...!), mahtavat lenkkikelit, tosi hyvältä tuntuvat lenkit ja ah, vihdoin jopa pientä merkkiä painon laskemisesta. :D Mä koitan nyt melko orjallisesti olla vaan ja levätä, sillä mä haluun oikeesti niin paljon olla taas terve!!! Mutta helppoa se ei ole, sillä hyvä musiikki korvanapeissa menee mun mielestä puoliksi hukkaan, kun sen mukana ei voi hytkyä. ;) Pientä helpotusta tilanteeseen tuo toi eteisen peili, joka kannettiin tuonne vierashuoneeseen, joten voin sitten pienen pienissä paloissa ja olon niin salliessa tanssahdella siellä omassa rauhassa. :D Joten nyt sitten pikapikaa kuntoon kiitos, haluun lenkille ja tanssimaan!

Lääkkeet ovat jo hiukan purreet onneksi, joten lämmin ranta ja 20 astetta ulkona alkaa houkutella aika hyvin, varsinkin kun tämän punahilkan väri alkaa pikku hiljaa muuttua ruskeaksi. ;) Joo joo tiedetään, ei saa polttaa ihoa eikä palellakaan... :D

Pitkäperjantai meni hyvin perinteiseen tapaan kotona rauhoittuessa. Tosin hyvin perinteistä poikkeavaa oli saunan puuttuminen ja tervapääskyjen ihana kirskuminen ulkona. Pääsiäisen viettäminen jossain muualla kuin Raumalla tuntuu kyllä kummalliselta.

Ainiin, tähän väliin voisin kai laittaa kuvan mun pääsiäismunastakin. Tänä vuonna yksi kappale sai riittää:

Sit yks ihan supermahtava juttu: mä pääsen tiistaina hierojalle!!!! :) :) :) Ihanaa!!!! Juha ja Panadol ovat kyllä parhaansa mukaan koittaneet hävittää päänsärkyä, mutta nyt on niskat kyllä niin pahasti jumeksissa, ettei ole koskaan ennen ollut. Mä niin odotan tiistaita, ihan parasta!

Viime päivinä on ollut hyvin aikaa pienelle näpertelylle, mutta näpertelyn tuloksista tulee kuvaa vasta myöhemmin. :)

Ensi viikolle on paljon ihanaa odotettavaa: se hieroja, paraneminen, rumbatunti ja tervehtymisen mukaan tanssia, tanssia, liikuntaa ja liikuntaa. :) Ja jos sääennusteeseen on uskominen, niin tästä kaikesta saadaan nauttia vielä kauniissa ja lämpimässä säässä, qué rico! :)