Nikamien ja lautasten kolinaa

Tiistaina pääsin sinne hartaasti odottamalleni hierojalle. Ah! Kyllä teki niin hyvää! :) Tosin muutaman ensimmäisen sekunnin jälkeen hieroja kirosi ääneen ja kysyi, että olenko ollut jossain autokolarissa. :D Pientä jumia siis havaittavissa... Olin kyllä tyytyväinen siihen hierojaan, ja kävi vielä niinkin hienosti, että hän avasi mun nikamalukotkin. :) Ei siis tarvinnu lähteä hakemaan erikseen kiropraktikkoa, ja hintakin koko hommalta 20 €! Mahtavaa! Kaikkea ei saatu auki vielä ekalla kerralla, joten toisen kerran kävin jo perjantaina ja muutaman päivän päästä vielä kolmannen kerran.

Keskiviikkona loppui vihdoin mun liikuntakielto, ja pääsin rumbatunnille, ihanaaaaa! Tykkään niistä tunneista tosi paljon, ja vieläkin oon sitä mieltä, et yks tunti viikossa on iiiihan liian vähän. ;) Hulluksi meinaa välillä tulla, kun ei oo päässy liikkumaan!

Torstaina käytiin Alteassa, sellaisessa suloisessa pienessä kaupungissa tuossa Alicanten kyljessä. Tramilla matka kestää hiukan reilun tunnin. Perheen kanssa kävin Alteassa joskus pikkutyttönä, oisinkohan ollu 5- tai 6-vuotias tai jotain, joten muistikuvia ei pahemmin ollut. Paitsi se vedessä makaava mies. :D Ja se oli siellä vieläkin, katsokaa vaikka:

Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi suloinen kaupunki, varsinkin kun jaksaa kiipustella sinne ylös mäelle. Me ei sitten vieläkään olla opittu tätä siesta-aikaa, eikä varmaan luultavasti ikinä opitakaan, sillä siellä me sitten pällisteltiin kiinni olevia putiikkeja ja rakennuksia. Hiphei! Mutta toisaalta se oli kyllä ihan kivakin aika olla siellä, koska siellä oli niiin hiljaista. Käveltiin siellä mäellä kapeita teitä valkoisiksi maalattujen talojen keskellä ja ihmeteltiin, kun ketään ei ole missään ja suurin "meteli" tuli linnuista. Yksi sellainen ääni täällä on myös, jota ei oikein kuule Suomessa (siis ulkona), mutta mikä täällä on ihan arkipäivää; lautasten ja astioiden kolina keittiöstä. Ikkunat ovat taloissa auki, ja siesta-aikaan monet laittavat ruokaa ja kokoontuvat perheineen syömään. Se kolina on mun mielestä jotenkin kiva ääni, tulee sellainen kotoisa perheolo. :D Ja tosiaan se yhdistettynä siihen linnunlauluun ja niihin muuten hiljaisiin valkoisiin kujiin oli kyllä tosi kiva yhdistelmä. :)

Hyvä juttu muuten kun viimeksi kirjoitin tänne, että joo, ei sitten saa palaa rannalla... Ja miten pitkään menikään? Ihan kuulkaas seuraavaan päivään! Pääsin ekaa kertaa silloin kunnolla rannalle, laitoin aurinkorasvaa eikä oltu ku vajaa kaks tuntia rannalla, ja äääääh, mun peppu ja takareidet paloi niiin pahasti, ettei ikinä! :D Rannalla ei kuumottanu yhtään eikä näyttäny palaneelta, ja kun rasvatkin oli, niin eihän sitä sitte tajunnu. Mä oisin hyvin varmasti sulautunu sinne Korkeasaaren vaippapaviaanien joukkoon. Kolmeen päivään ei oikein kestäny kunnolla käydä edes suihkussa, mutta enää iho ei ole tomaatin värinen. :D No opittiin nyt sitten tästäkin taas. Ainakin toivottavasti.

Perjantaina tuli tehtyä kunnon lenkki aivan mahtavalla fiiliksellä. :) Ihana auringonpaiste ja hyvä fiilis. Lauantaina ajattelin lähteä aamulenkille, mutta enpä sitten päässyt kun tuohon kadulle ja kävelin muutaman metrin, niin jopa taas alkoi syke nousta ja oli niin raskas olo. Päätin kävellä vähän ja tunnustella, että uskaltaako sitä lenkkiä tehdä. Eikä uskaltanut, olo oli ihan vetämätön. :( Vastaan alkoi tulla jonossa ihan uskomaton määrä ihmisiä, jotka työnsivät tai vetivät perässään sellasia ostosrattaita, tai emmä tiedä mikä se on, mutta sellanen iso säkki, mikä kulkee pyörien päällä. :D Ihmettelin, että mistä näitä ihmisiä oikein tulee, ja lähdin kävelemään vastavirtaan. Homma paljastuikin sitten yllättävän äkkiä, sillä jalkapallostadionin vieressä oli tosi isot ulkomarkkinat. Kummallista, ettei niihinkään ole täällä aiemmin törmännyt, kun täällä on jo niinkin kauan ollut. Mutta tulipa nekin sitten kierrettyä. Ja nyt voin vähän kehuskella silläkin, etten edes ostanut mitään. :D Niinkun mulla ois kauheesti lenkkivaatteiden taskussa ollu rahaakaan...

Lauantaina käytiin Elin kanssa syömässä. Itku tulee, kun Eli lähtee perjantaina täältä pois ihan kokonaan. :( Niin ihana dominikaanityttö, tai nainen siis! Hyvä ettei meitä häädetty pois sieltä ravintolasta, kun viihdyttiin siellä niin kauan. :D Jos joskus löytyy rahaa sen verran, että sinne väli-Amerikan suunnalle pääsisi, niin olis kyllä ihana tavata Eliäkin! :) Samalla sovittiin, että seuraavana päivänä lähdetään Terra Mítican huvipuistoon.

Se huvipuisto oli laitteiltaan aika samaa tasoa Särkkiksen ja Lintsin kanssa, mutta muuten puitteiltaan se on aika lailla mahtavampi. Täällä esteettisyyteen vaan panostetaan kaikessa enemmän. Aamulla jo vähän emmin, että lähdenkö ollenkaan, kun oli taas kipeä olo. Eli meni riekkumaan kaiken maailman härveleihin, joihin pikku-Johanna ei ikinä uskaltaisi mennä. Possujuna on tosi kiva. Oli kyllä kiva päivä, ja kaikki jo väsyneinä pilkittiin tramissa paluumatkalla. Sinne huvipuistoon saa seuraavan päivän lipun ilmaiseksi, joten nyt on suunnitelmissa lähteä sinne tänään uudestaan, kun Eli on päässyt töistä. Mä vähän arvon vielä, yö kun meni yskimiseksi taas eikä olo ole ihan paras. Lenkille pääsemisestä ja tanssimisesta ei tänään edes haaveilla. Mutta katsotaan, ehkä se tästä. :)

Iso kasa haleja Suomeen!