sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Move it, move it...!!!

Rannekkeet toiselle päivälle Terra Mítican huvipuistoon jäivät lopulta käyttämättä; sekä Jasmin että mä oltiin kipeitä. Harmi, että ilmaisliput menivät hukkaan, mutta eipä tilanteelle mitään voinut.

Tiistaina sain kuulla, että sain työharjoittelupaikan puolustusministeriöstä ensi syksylle. :) Eivät kuulemma todenneet mua liian vaaralliseksi Suomen turvallisuudelle turvallisuusselvityksessä. Vaikka taitaa niitä silti vähän pelottaa. Melkoinen hässäkkä tämä hakuprosessi sitten olikin, mutta sen tarkempaa en jaksa asiaa enää vatvoa. Joka tapauksessa siellä sitten olisi tarkoitus viettää viitisen kuukautta elokuusta alkaen. Sen jälkeen olen varmasti valmis puolustusministeri.

Tällä viikolla käytiin Telefonicalla selvittelemässä meidän jokseenkin huikeaksi kohonnutta nettilaskua: 132 euroa. Meistä on mitä ilmeisimmin tullut jo melkoisia vakioasiakkaita, kun jo muistivat meidät heti kun ovesta astuttiin sisälle... Hyvä etteivät lähteneet samantien juosten pakoon. Tämä käynti sujui kuitenkin melko vauhdikkaasti ja kätevästi, sillä totesivat vaan, että juu, tässä laskussa on virhe, tehdään reklamaatio. Tosin sen reklamaation tekeminen onnistuu vain perjantaina(!?), joten silloin oli mentävä uudestaan. En kyllä yhtään enää ihmettele, kun oon lukenut noita ihmisten valituksia Telefonicasta. Ekalla kerrallahan me mentiin sinne liikkeeseen valittamaan tosta laskusta, jolloin käskivät meidän soittaa palvelunumeroon. Ja sieltä sitten annettiin toinen numero, johon piti soittaa. Ja kuinka yllättävää, lopulta seuraavasta numerosta (ainakin puhelun alkupuolella) mukavantuntuinen naisvirkailija sanoo, että laskusta on mentävä valittamaan Telefonican myymälään, samaan liikeeseen kuin mistä netti on tilattu... Ja homma pelittää yhtä hyvin ku Siperiassa!

Kävin sen Telefonica-reissun jälkeen vajaan tunnin verran katsomassa sitä keskiviikon rumbatuntiakin. Ehkä sitä katsomallakin voi oppia jotain. Ja jos ei, niin sitte vaan voi ihailla, että voih, onpa kivan näköistä. :)

Torstaiaamuna seitsemältä bussi starttasi Torreviejaan, joka on tossa tunnin bussimatkan päässä. Bussilla matkustaminen on vaan niin tajuttoman halpaa täällä, 7 euroa yhteensä! Sain siis ajan suomalaiselle lääkärille, jonka vastaanotto oli siellä Torreviejassa. Edellisen lääkärin kahden minuutin pikatutkimukseen verrattuna oli kyllä jokseenkin luottavainen olo olla tuolla lääkärillä; olin siellä tutkittavana yli puol tuntia! Ei oo kyllä koskaan ennen noin perusteellista lääkäriä osunu kohdalle. Lääkäri ei osannut kuitenkaan suoralta kädeltä sanoa oireiden ja kohonneen senkan perusteella, että mistä on kyse, joten lähdettiin käymään labrassa. Saatiin kyllä ohjeet, että miten sinne pääsee, mut oltiin kyllä niin pihalla ja hukassa niiden ohjeiden perusteella, että ruvettiin sitten vaan kyselemään vastaantulijoilta, että mihinkä tässä pitäisi suunnistaa. Se labra oli espanjalainen yksityinen labra, ja tää sairaanhoitaja tai mikä lie nyt sitten ollutkaan kysyi multa, että puhutaanko espanjaa vai englantia. Ajattelin, että ehkä tässä tilanteessa puhun ennemmin englantia, ennen ku ruvetaan pistämään ensimmäistäkään piikkiä ihon alle. Ja sit se ukko alkoi mulle puhua englantia, eikä siitä tullu yhtikäs mitään. :D Se ei osannu selittää, ja mä en ymmärtäny mitään. Joten vaihdettiin sitten suosiolla espanjaksi, mikä sitten loppupeleissä sujuikin kohtuullisen hyvin. Se tyyppi koitti kovasti kysellä, et josko oisin tuntenu täällä Espanjassa jotain miehiä, jotka pelaavat jääkiekkoa, kun heillä on joku oma joukkue, jossa nyt syystä tai toisesta on vähän vajausta. ;) Labratuloksia sai odotella seuraavaan päivään.

Iltapäiväksi piti sitten jo ehtiä takas Alicanteen, kun oltiin sovittu lähtevämme Elin ja Anskun kanssa San Juaniin vilkaisemaan pikaisesti Santa Faz -juhlintaa. Santa Faz on siis joku Alicanten alueen oma pyhimys. Mä nyt lähinnä odotin näkeväni siellä San Juanissa jonkun kulkueen tai jotenkin uskontoon liittyvää toimintaa, mutta pienen harhailun jälkeen löydettiin juhla-alue, joka kyllä mun mielestä lähinnä muistutti joitain silakkamarkkinoita. Mut ei se mitään, ihan mukavaa sekin oli. Kojuja kojujen jälkeen; ruokaa, vaatteita, koruja, turistikrääsää, ihan perusmarkkinat siis. Sillä erolla suomalaisiin markkinoihin tosin, että täällä myytiin metrilakua vain noin joka viidennessä kojussa. Ne markkinat oli tosi isot, eikä edes ehditty koko aluetta käydä läpi. Ai niin, siellä oli sellanen pieni "tivolialuekin", pääasiassa lapsille siis. Ja siinä sisäänkäynnin kohdalla oli myyntivaunu, jossa myytiin vaikka minkälaisia suussasulavia herkkuja, ja firman nimi oli Gofres & Crepes Johanna. :D




Niiden todella hartaiden ja uskonnollisten markkinoiden jälkeen mentiin vielä porukalla leffaan. Se oli ihan kivaa vaihtelua, ja toivoin sen palauttavan myös vähän päivän aikana hukkaan kadonnutta ääntäni. Tytöt olivat valinneet katsottavaksi Recuérdame-elokuvan, joka siis oli, tai siis piti olla, jotain hempeetä naisten hömppää. Leffa oli tietysti dubattu, englanniksi alkuperäinen oli siis, ylläriylläri, remember me. Juhalla oli varmaan hillittömän hauskaa katsoa sitä leffaa, naisten leffa ja vielä espanjaksi.... se varustautuikin hyvin kunnon popcornisatseilla. Ja lupas nauraa sitten ku mekin. No eipä meidän niin kauheen montaa kertaa tarvinnu naureskella, sillä se leffa oli ihan jotain muuta kuin romanttinen komedia. Lähinnä masentava draama. :D Mutta oli se ihan ok, ja oli kivaa käydä leffassa pitkästä aikaa.

Alunperin luulin, että Eli on täällä perjantaina viimeisen päivän, mutta Elillä onkin tarkoitus tulla tänne vielä pariksi päiväksi takaisin käytyään ensin kaverinsa luona Sveitsissä. Mutta saapi nähdä nyt kuka matkustaa ja minne, kun kaikki lennot on peruttu sen tulivuorihässäkän takia. Lentojen peruminen on vaikuttanut tosi moniin, sillä monille on pitänyt tulla vieraita kotimaastaan tai vaihtoehtoisesti ovat itse menneet käymään kotonaan, mutta nyt eivät pääse takaisin Alicanteen.

Torstain aikana vuokranantaja oli koittanut soittaa monta kertaa ja niiden tytär laittoi meille sähköpostiakin. En halunnut vastata ennen kuin olin kuullut ne labratulokset, sillä arvasin, että vuokranantajallamme oli asiaa sopimuksen jatkamisesta. Meidän sopimus siis päättyy 23.4. Oltiin paljon puhuttu siitä, että jos labratuloksista ei löytyisi mitään ihmeellistä, niin sitten jouduttaisiin ehkä vielä harkitsemaan asunnon vaihtoa mahdollisen homeen takia. Perjantaina sitten sain ne labratulokset; kaikki muu oli ok, paitsi se crp. Thank God, onneksi ei mitään muuta! Juteltiin hetki sen lääkärin kanssa, ja hän totesi, että meidän sijassamme hän vaihtaisi asuntoa. :/ Ei kauheesti houkuta ajatus asunnon vaihtamisesta enää tässä vaiheessa, mutta oli vaan ajateltava niin, että jos on mitään haluja olla edes hetken aikaa täällä terveenä, niin syytä olisi vaihtaa. Jännitti ihan sikana, et mitä ne nykyiset vuokranantajat sanois.... Mut loppupeleissä se meni aika hyvin, vaikka viis tai kuus kertaa siinä peräkkäin soiteltiinkin. Niiden tytär tuli heti pe-iltana käymään vielä täällä, tarkistamassa kai, ettei paikkoja ole hajotettu. Sitten vaan sovittiin, että meillä on viikko aikaa hankkia uusi kämppä, eli lähdetään täältä vuokrasopimuksen päättymispäivän mukaisesti ens perjantaina. Joten nyt on sitten ohjelmassa melkoista asunnonmetsästystä!!! Toivottavasti jotain löytyisi pian, peukut pystyyn!

Huomenna ois sitten paluu normaaliin kouluelämään. Nyt oon tehny pari päivää tosi paljon koulutehtäviä, ja ryhmätyöt aiheuttavat melkoista päänvaivaa. Täällä ei mitä ilmeisimmin olla totuttu tekemään ryhmätöitä samalla tavalla kuin Suomessa. Vaikka en mä sitä HAAGA-HELIAnkaan ryhmätyötouhua mitenkään ihannoi; suunnilleen saa jo nukkua yötkin koulussa, kun muuta ei olekaan kuin ryhmätöitä. Noh, toivotaan että täällä joustetaan tällaisissakin asioissa enemmän, kun hommat eivät ole valmiina silloin kuin pitäisi. :)

Huh, tulipa tätä tässä taas. Lisääkin on kirjoitettavaa, mutta teillä varmaan silmät kramppaa jo. Ensi viikolla siis muutetaan pois, ja vielä ei ole mitään hajua, että minne täältä lähdetään. Tässä juuri mietittiin, että me muutetaan kolme kertaa viiden kuukauden sisällä! Mut olkoon paikka sitten missä tahansa, toivon, että se löytyisi pian.

Hyvää yötä ja kauniita unia! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti