Rento meininki :)

Tällä viikolla aloimme yhden espanjalaistytön kanssa tehdä parityötä. Kurssi on englanninkielinen, mutta se tyttö ei puhu mulle muuta kuin espanjaa. Se ei sinänsä kyllä ole huono juttu, kun siinä oppii, mutta hommaa se hidastaa aika lailla. Mut se juttu, joka hidastaa vielä enemmän, on se, että se tyttö ei käytännössä kyllä puhu oikeastaan sitä espanjaakaan. :D Aika hankalaa tehdä loppupeleissä parityötä, jos toinen osapuoli ei oikein puhu mitään, ja kerran kymmenessä minuutissa vaan mumisee vähän jotain itsekseen. Ehkä se on vaan ujoutta, joka toivottavasti karisee pikku hiljaa pois.

Ostettiin tällä viikolla lentoliput Madridiin! Jeee!!! Pakko oli ostaa kun halvalla sai. :D Sinne siis kolmeksi päiväksi kolmen viikon päästä. :) Täällä tulee ihan ahneeksi noiden reissaamisten kanssa, kun haluis mennä Barcelonaan, haluis mennä Sevillaan, haluis mennä Granadaan, haluis mennä Zaragozaan..... uuuuuh! Koitetaan nyt kuitenkin pitää vielä se viimeinen milli järkeä päässä ja pohtia edes puolittain järkevästi mihin rahat riittävät.

Mä olen täällä täysin unohtanut miten opiskellaan. Eipä ole ollut koulustressistä tietoakaan, ja ensimmäisistä lämpimistä päivistä ja auringosta nauttiminen on ollut paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin koulukirjat. Täytyy sanoa, että tämä tekee tosi hyvää mulle, näköjään stressaamattakin selviää hengissä. ;) Kyllä sitä sitten taas ehtii Suomessa valvoa kaikki yöt koulutöitä tehden. :D

Eilen illalla tuli katsottua katastrofaalinen Suomi - USA -ottelu. Hyvää komediaahan se oli, ei voi valittaa. :D Ois vaan tarvittu sinne raumalaiset maalivahdit, hehe. ;) Pronssiottelu tulis sitte ens yönä neljältä, saas kattoa jaksaako herätä.

Eilen pääsin vihdoin tanssimaan kunnolla kuubalaista salsaa, ihanaaaaa! :) Kyllä sitä olikin jo niin ikävä! Ja mikä vielä uskomattomampaa, siellä oli jopa jonkun verran oman ikäistäkin porukkaa! Eka kerta, kun ei ollut iän puolesta ulkopuolinen fiilis. Porukkaakin oli tosi paljon, itse asiassa niin paljon, ettei kunnolla mahtunut edes tanssimaan. Samalla tuli koettua yksi ahdistavimmista salsakokemuksista ikinä: mies vei sekaisin kuubalaista ja cross bodya (mikä ei sinänsä mua haittaa yhtään), ja rytmitajusta ei ollut tietoakaan ja tilaa nolla. Lisäksi vienti oli niin voimakas ja repivä, että vähän alkoi jännittää, että meneekö käsi poikki ranteen kohdalta vai lähteekö koko käsivarsi. :D Mut yhden hyvän salsan jälkeen tuollainenkin unohtuu, jipiii. :)

Kohta lähdetään kävelylle ja nauttimaan auringosta. Oon kyllä kertakaikkisen haltioissani näistä lämpimistä ilmoista, en hetkeäkään ole kaivannut Suomen pakkasia ja lumikinoksia. :) Ahhh, me voy a la playa.... :)

Viikon toilailut ja kesähehkutukset :)

Ei oo toimitusta näkynyt vieläkään, päinvastoin, joku yrittää varastaa multa aikaa jo niistä 24:stäkin tunnista! Päivät menee niin äkkiä!

Niin edellisellä kerralla tosiaan pauhasin siitä boilerista. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, korjaaja soitti seuraavana päivänä yhdeksältä aamulla ja tuli korjaamaan boilerin kuntoon, mahtavaa! Eli joskus se mañana oikeesti tarkoittaakin "huomenna". :) Boilerista oli vastukset mennyt rikki, ja ne vaihdettiin. Eikös tämä korjaaja alkanut sitte vaatia rahaa siitä korjaamisesta, vaikka vuokranantaja oli juuri sanonut, että korjaus pitäis mennä takuun piikkiin. Rupesin sitten kinaamaan sitä korjaajaa vastaan, joka ensin yritti hakea papereista jonkinlaista todistetta maksuvelvoitteesta. Mut eipä vaan löytänyt, ja lopulta hän sitten soitti jonnekin toimistolle, josta varmistettiin, että korjaus menee kuin meneekin takuuseen. Onneksi, mä en ois millään enää jaksanu ruveta selvittämään sellasta sotkua. :D Mutta olipa vaan ihanaa päästä lämpimään suihkuun! Kertakaikkiaan i-h-a-n-a-a! Tosin ei sieltä muutenkaan tule maksimissaan kuin kymmenen minuuttia lämmintä vettä, joten suihkuvuorot/tiskaaminen/pyykinpesu täytyy ajoittaa hyvin. Mut olin kyllä vaan tosi iloinen siitä, ettei tarvinnut enää kärvistellä viikonloppua ilman lämmintä vettä.

Lauantaina mä, Juha, Saila ja Ansku lähdimme käymään Benidormissa. Siellä oon käynytkin joskus pikkuruisena tyttönä, mut en mä kyllä sieltä mitään enää muistanut. Benidorm on Alicantesta reilun tunnin juna-/metromatkan päässä. Toi kulkuväline on nyt ilmaistu noin epäselvästi, koska mä en oikeestikaan tiedä, et mikä se viralliselta nimeltään on. Se menee välillä maan alla niinku metro, mut muuten muistuttaa enemmän junaa.

Lauantaina oli pitkästä aikaa lämmin päivä. Käytiin shoppailemassa, nautittiin auringosta ja käveltiin vaan ympäri Benidormia. Turistirysäksikin sitä kai voisi kutsua, mutta mä tykkäsin kuitenkin. Tai sit se lämmittävä aurinko sai vaan kaiken tuntumaan paljon kivammalta. :D Oltais haluttu mennä käymään eläinpuistossa ja vesipuistossa, mutta ne oli menny jo kiinni. Täytyy mennä ilmeisesti joku kerta arkena uudestaan, kun kaikki paikat menevät täällä hirmu aikaisin kiinni lauantaisin. Käytiin syömässä yhdessä paikallisessa ravintolassa, ja edelleen mun täytyy kyllä ihmetellä sitä, että mihin mahaan nää ihmiset täällä syövät. Mun ruoka maksoi 12 euroa, ja sillä sai juoman, alkusalaatin, lautasellisen bolognesepastaa sekä pihvin ja perunat. Ainiin ja jälkkärinkin vielä! Aivan tajuttoman halpaa, mut enhän mä millään pysty syömään noin isoja annoksia!

Mun mielestä paras anti tolla reissulla oli kuitenkin siinä olkoonnytsittenvaikka junamatkan aikana nähty monta kilometriä pitkä ranta, joka on ainoastaan vartin päässä Alicantesta. Aivan tajuttoman hieno ranta, ja siinä vieressä on vielä piiiiitkä juoksuväylä, jota mä aion nyt lämpimien kelien alettua kuluttaa ahkerasti. :) Can’t wait!

Lauantai-iltana menin nukkumaan jo yhdeksältä, koska meri-ilma, kävely ja aamuinen herätys klo 6 (Suomi – Saksa-pelin takia!) tekivät tehtävänsä. Olin niiiiiiin väsynyt, nukuin putkeen 14 tuntia.

Sunnuntaipäivä meni sitten ihan huilaillessa. Illalla menin Anskun ja Sailan kanssa Language exchange –tapaamiseen. Niissä siis vaihtarit eri maista ja espanjalaiset tapaavat, ja keskustellaan ihan niitä näitä tarkoituksena vain saada harjoitusta espanjan puhumisessa. Espanjalaiset sitten korjaavat puhetta ja neuvovat, kun homma ei meinaa sujua. Tosi hyvää treeniä, ensi sunnuntaina taas uudestaan.

Sen jälkeen kävin tutustumassa El Barrion Capitán Haddockin salsatarjontaan. Sinänsä positiivinen yllätys: hyvää musiikkia ja hyviä tanssijoita! :) Ikähaarukka oli kyllä taas ihan ihmeellinen, keski-ikä jossain 35-40 välillä. Kysyin, että missä nuoret käyvät salsaamassa. Käyvät kuulemma kaupungin ulkopuolella ja ylipäätään sellaisissa paikoissa, joissa tanssitaan cross body –salsaa. Kuubalainen ei kuulemma ole in täällä. :D Mä oon siis out. Ei sinänsä, tykkään tosi paljon tosta cross bodystäkin, mutta silti kaipaisin kuubalaista rinnalle.

Maanantai, tiistai ja tämä päivä menivätkin pitkälti sellaisessa peruspuurtamisessa, koulua ja järjestelyjä vaan, ei sen ihmeempää. Mutta yksi mahtava juttu on ollut tällä viikolla: täällä on ollut tosi tosi lämmintä! :) Eilen oli parikymmentä astetta, ja tänään oli vielä lämpimämpää, varmaan lähemmäs 25 astetta! Aivan supermahtavaa! :) Oli niin ihanaa käydä lenkilläkin eilen, kun aurinko paistoi niin lämpimästi. Ihan parasta! Lisää lisää lisää näitä ilmoja, jotta päästään sinne rannalle köllöttelemään. Tänään ei ollu aikaa sellaselle, kun koulu kestää keskiviikkoisin kuuteen.

Oon muuten vakavasti alkanut harkita, että yliopistolta kotiin tullessa kävelisin mahdollisimman pitkän matkan kotiin. Mulla särkee päätä lähes joka päivä kun lähden koulusta ja on kauhea nälkä, ja bussimatka tunkkaisessa ilmassa usein vielä selkä menosuuntaan on aivan takuuvarma pahoinvoinnin aiheuttaja. Ja nyt ei ole vielä edes kuuma. Joten nyt tässä koitan miettiä parasta ratkaisua, et pitäiskö käydä jostain löytötavaratoimistosta katsomassa halvalla polkupyörää, vai istuisiko bussissa niin pitkän matkan kuin pystyy, ja sen jälkeen kaivais lenkkarit laukusta ja kävelis kotiin. Kävellen reissuun menis varmaan pari tuntia, jos kävelis koko matkan. Jotain täytyy kuitenkin kehittää. Ehkä se käveleminen vois tehdä ihan hyvää noin niinku muutenkin. :)

Mut kohta täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa herätä viideltä katsomaan lätkää! ;) Vähän läksyjä vielä ja sit potslojo!

Öitä!

Sulakkeita ja Salsaa :)

Kunnon espanjalaista kulttuuria taas... Toimitusajat eivät pidä yhtään paikkansa. Mä kävin ostamassa yhdestä kaupasta 48 tuntia mun jokaiseen vuorokauteen, mut ei ne oo toimittanu mulle ku puolet siitä. Hävytöntä, eihän tämä aika riitä mihinkään!

Maanantaina käytiin Jasminin kanssa Havanassa. Siellä oli yliopistolla tanssitunteja pitävän Fauston(?) tanssitunti, jonka jälkeen oli vielä vapaata tanssia. Tosin me missattiin kyllä se koko ohjattu tunti, koska tultiin paikalle varmaan noin puoltoista tuntia myöhässä. :D Mut siellä oli tosi hyvin porukkaa ja hyvää musiikkia! :) Tosi kiva meininki ja oli ihanaa päästä tanssahtelemaan, vaikka ei siellä juuri ollu aktiiviharrastajia, vaan niitä Fauston alkeisryhmäläisiä yliopistolta pääasiassa.

Maanantaina meillä lakkasi myös toimimasta lämminvesiboileri. Eikä se toimi vieläkään. Jipii. Koitin ensin saada sitä vuokranantajan tytärtä kiinni, koska se puhuu selkeimmin espanjaa. Mut ei se vastannu mitään. Seuraavana päivänä sen vuokranantajan mies soittaa, mut en ehtiny puhua, kun olin menossa just luennolle. Lupasin soittaa takas, kunhan pääsen kämpille. Soitin illalla, ja itse rouva vastasi puhelimeen. Siinäpä olikin tälle tyttöselle hommaa koittaa ymmärtää, kun toinen selittää mulle nopeesti espanjaksi jotain kaiken maailman pistokkeista ja sulakkeista. :D Enhän mä ymmärrä sellasista suomeksikaan mitään! :D Noh kaikki oli kuitenkin niinkuin piti, kaikki tapit ja nupit oli oikeisiin suuntiin ja valot paloi oikeissa paikoissa. Rouva pyysi mua hakemaan sen boilerin ostokuitin. Hän oli sen kuulemma piilottanut yöpöydän kivisen pyötälevyn alle. Mä nostelin pöytälevyt irti ja revin laatikot pois, mut eipä vaan löytynyt mitään kuittia. Onneks Juha tajus tulla katsomaan, et mitä mä oikeen konttaan siellä makuuhuoneen lattialla! Juha kuiskasi, että on ihan vahingossa nähnyt jotain papereita siellä boilerin takana. Ja sieltähän se kuitti sitten löytyikin! Annoin kuitista sen firman puhelinnumeron Rouvalle, joka lupasi soittaa korjaajalle ja palata asiaan.

Kului vähän aikaa, ja Rouvan tytär soittaa ja kyselee ja selittää mulle ne aivan samat asiat kuin Rouva mulle äsken. Ja lupas soittaa korjaajalle. Aha. Mä jo aloin miettiä, et kuinkakohan monta korjaajaa tänne kämpälle kohta onkaan tulossa... Ja taas kului hetki, ja sit Rouvan mies soittaa mulle; olin kuulemma antanut kuitista heille heidän oman puhelinnumeronsa! :D No himputti, mistä mä olisin voinut tietää! :D Ei siinä paperissa ollu muita! Sit piti tietty lähteä hakemaan jotain toista paperia, josta näkyis se oikea puhelinnumero. Se paperi löytyikin sit aika kivuttomasti. Ainut ikävä puoli vaan oli se, että Herra Vuokranantaja sanoi, että soita nyt sitte itse sinne korjaajalle, kun sulla on se kuittikin siellä. No sehän se vasta helppoa onkin! "Nuestro aguaboileri está roto" "La luz palaa, y la virta pelittää, pero no tenemos agua caliente." Me love The Sanakirja, kiitos Susanna ja Jukka! :D

Tänään käytiin paikan päällä siellä liikkeessä, josta se boileri on ostettu, ja korjaajan pitäis tulla mañana. Tai sit ei. Tai sit maanantaina. Tai sit ei. :D Sais kyllä aika pian ruveta tulemaan, jääkylmässä suihkussa käyminen ja tiskien peseminen kylmällä vedellä lakkaa pikku hiljaa jo naurattamasta. Tai ei oikeastaan, on se vieläkin aika naurettavaa. :D

Mut eilen mä pääsin lämpimään suihkuun Elin ja Jasminin kämpälle, ahhh! Hyvä ettei iho palanu karrelle, kun päästelin niin kuumaa vettä. :D Kävin eilen illalla Mamá Ineksessä katsomassa yhtä rumbatuntia ja testaamassa itsekin salsatuntia siihen päälle. Opettajana oli sellanen 50-60-vuotias nainen, joka tanssi niiiiiin hienosti! Loistava ope siis löydetty! Tosin se soittaa koko ajan kauheen nopeeta musiikkia, et joutuu vähän pistelemään nopeesti jalkaa toisen eteen, jos meinaa pysyä tätskän vauhdissa mukana. Mä olin ainut nuori siellä, tai no, vanha akkahan mäkin alan jo olla, mut seuraavaksi nuorin tais olla jo yli neljänkymmenen. Missäköhän ne kaikki nuoret luuraa? Mut anyway, hienosti porukka veti siellä salsatunnilla iästä riippumatta. :) Oli kyllä suhteellisen taivaallinen olo, kun ensin pääsi tanssimaan ja sen jälkeen vielä sinne Elin ja Jasminin kämpille kuumaan suihkuun! Niin ja sain maistaa vielä Jasminin tekemiä lihapulliakin! Namiiii!

Edelleen kaiken maailman järjesteltävät asiat on vieny tosi paljon aikaa arjesta. Koulutehtäviäkin alkaa tulla jo, ja ensimmäisiä ryhmätöiden aiheitakin on jaettu. Vähän jännittää, et miten ne ryhmätyöt alkaa sujua, kun ei tunne yhtään vielä muita kurssilaisia, ja kaikilla on niin erilaisia tapoja tehdä töitä. Se, mikä täällä tuntuu ihan kummalliselta luennoilla istuessa, on se, että täällä opiskelijat ihan totta oikeasti kuuntelevat sitä professoria, eivätkä vaan haahuile omissa ajatuksissaan. :D Ja toiseksi, täällä opiskelijat tekevät paljon enemmän muistiinpanoja tunnilla. Täytyy vissiin itsekin pyrkiä näyttämään edes vähän tehokkaalta siellä luennoilla...

Nyt alkaa uni painaa... Kauniita unia itse kullekin! :)

Ne kolme K:ta; koulu, kokkailu ja karnevaalit ;)

Torstaina lähdin reippaasti aamulla yliopistolle ja jätin aivot kotiin. Istuin luennolla ja yhtäkkiä tajusin puol yhdentoista aikaan, et mun piti mennä testaamaan sitä employment law -kurssia ysiltä aamulla!! :D Oh no! En mä tiedä oikeen mitä mä ajattelin..! Mä olin suunnitellu noita kursseja kahdelle eri lukujärjestyspohjalle, ja jotenkin mä sitten huolimattomasti katoin, että meen ysiltä sinne history and culture of english-speaking countries -kurssille. Joten se kurssi jäi sitten koittamatta, ja automaattisesti pois lukujärjestyksestä, koska muita "testitunteja" ei enää ollut. Otti vähäsen päähän, joten päätin sitten olla menemättä toisenkin kurssin (spanish as a foreign language) testitunneille. :D Ihan loogista ajattelua, eikö totta!? Päätin, että aion kevään ajan rääkätä itseäni siellä strategic marketing -kurssilla, joka on siis espanjaksi. Ja vaikka nyt sitten sähläsinkin näiden testituntien kanssa, niin oli silti tosi hyvä mieli siitä, että lopultakin sain tehtyä päätökset valittavista kursseista. Niitä on nyt mulla 3 + sitte se espanjan keskustelukurssi.

Torstaina täällä alkoi myös reilun viikon kestävät karnevaalit. Tai virallinen karnevaali-ilta oli eilen, mutta kaikenlaista muuta pientä ohjelmaa on tässä melkein joka päivä. Käytiin torstaina yöllä jo vähän kävelemässä ja kattelemassa ensimmäistä pientä kulkuetta. Nämä rummuttajat ja esiintyjät kai esittivät jonkinlaisia paholaisia. Oli kyllä näyttävän näköistä. Ja ylipäätään ihan mahtava meiniki siellä, hirveesti iloisia ja tanssivia ihmisiä! :) Pariin kertaan tuli todettua, et ei, ei ikinä ois tällasta Suomessa.

Tämän viikon aikana piti sitte tehdä se virallinen automatriculación, eli ilmoittautuminen kursseille yliopiston intranetin kautta. Mä olin maanantaiaamulla käynyt tekemässä sellasen alustavan suunnitelman sinne, jota sai sitten perjantaihin asti käydä muuttamassa. Enkä mä sitten loppupeleissä ottanutkaan mitään niistä, joita olin maanantaina suunnitellut ottavani. :D Joten piti tehdä ne muutokset. Se ei sit ollutkaan mikään ihan yksinkertainen juttu. Koitin ite ensin varmaan puol tuntia poistaa niitä vanhoja kursseja, ja sit Jasminin avustuksella vielä toiset puoli tuntia, mut ei me vaan saatu niitä häviämään mihinkään. Piti mennä sitte sieltä toimistosta kysymään, että mikä mättää. Mut ei se sitte ollutkaan mikään ihme ettei saatu niitä poistumaan, kun ei se henkilökuntakaan saanu. :D Mä olin kyllä jo ihan vakuuttunu siitä, että tää on taas näitä teknisiä juttuja, joita mä en vaan ikinä tuu tajuamaan, mutta ha, tällä kertaa ei ollukaan kyse siitä. Käytiin Jasminin kanssa samalla tulostuttamassa meille materiaalit kursseja varten. Joo, tulostuttamassa, ei tulostamassa. Täällä on siis ne erilliset copisteríat, joissa voi käydä tulostamassa. Ja se tietty maksaa. Ei täällä tulis kuuloonkaan sellanen, että vois vaan omalta koneelta tulostaa avoimessa työtilassa mitä huvittaa. Paperi on kallista.

Perjantai-iltana mentiin Jasminin ja Elin kämpälle kokkailemaan. Tai no, enpä mä siellä juurikaan mitään tehny, ku Ansku ja Saila olivat siellä keittiössä niin vauhdissa. Mut mä sit hoidin tehokkaasti oman osuuteni siinä syömispuolessa. :D Oli herkullisia tortilloja ja jälkkäriksi vielä suklaakakkua. (Siis ei, mun suklaalakko ei yllä suklaakakkuun asti.) :D Oli kiva vaan höpötellä ja herkutella monta tuntia. Niin ja ah, Jasminin ja Elin kämpässä on patteri!!! Ihanan lämmintä! :) Niin, ja uunikin niillä on! :D Saila ja Ansku olivat jo hankkineet puvut lauantai-illan karnevaalia varten, joten itellekin heräsi pikku paniikki, että jotain tarttis hankkia ja äkkiä, niin kauan kuin jotain pukuja on vielä jäljellä.

Yöllä päätettiin lähteä aikaisin liikkeelle ostamaan niitä pukuja, mut se "aikaisin" venyikin sitten lähes puoleen päivään. Löydettiinkin kivat puvut. Mä ihan yllätyin, että ne oikeestikin näyttivät niin kivoilta, eikä pelkästään siinä paketin kyljessä. :) Siinä paketissa luki kyllä, että niiden pitäis olla jotain merirosvopukuja, mut me kyllä tultiin siihen tulokseen, että mein mielestä ne näytti paljon enemmän joltain aatelisilta maantierosvoilta. :D Täytyy laittaa kuvia myöhemmin... Siinä olikin miettimistä, et miten saa pidettyä itsensä riittävän lämpimänä, kun mullakin oli hame päällä ja ulkona vaan viitisen astetta lämmintä. Tuli kehitettyä kaikenlaisia virityksiä ja vedettyä kolmet sukkahousutkin päällekkäin, mut aika hyvin sitä kuitenkin tarjettiin. llalla treffattiin eka Jasminin ja Elin kämpällä, ja oli tosi kiva nähdä, kun muutkin olivat laittaneet pukuja. :) Lähdettiin keskustaan joskus puoli kahden aikaan yöllä, ja siihen mennessä ne kulkueet olivat ohi jo. Mut muuten oli tosi hauskaa katsella ihmisten pukuja ja juhlimista, ja olihan siellä bändejä sun muuta ohjelmaa kuitenkin. Oli kyllä käytetty huimaa mielikuvitusta, ja parasta oli se, että lähes kaikilla oli jonkinlainen naamiaisasu päällä, niin pienillä lapsilla, nuorilla, aikuisilla kuin vanhuksillakin. Tosi hauskaa! Suomessa ollaan ilmeisesti vähän liian tiukkapipoja näin täysivaltaiseen karnevaalibiletykseen. ;) Mut loistava meininki joka tapauksessa.

Oltiin kämpällä joskus puoli kuuden aikaan, ja nyt on vähän veto poissa. Joten huilaamista ja hyvää ruokaa tiedossa tänään, eipä sen kummempia.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Kurssitestailua

Täällä alkaa nyt tapahtua niin tiuhalla tahdilla kaikenlaista, ettei meinaa ehtiä kirjoittelemaankaan. Muistankohan edes enää...

Maanantaina kävin ensimmäisillä tunneilla yliopistolla; espanjan puhekurssilla ja sitte sillä espanjan kielioppikurssilla. Siellä campusalueella on varmaan 20 eri rakennusta, jossa pidetään luentoja, joten totta kai mä olin ihan hukassa, kun hain sitä ensimmäistä luokkaa. Ja tietty mä menin sitte väärään luokkaan, vaikkakin aihe oli siellä ihan sama kuin omassa kurssissani. Mä menin myöhässä sitten sinne omaan luokkaan. Meitä oli siellä kurssilla about 10, eli ihan sopivasti puhekurssia ajatellen. :) Mut pöh, se opettaja, Diego, oli ihan kaamee tiukkapipo. :/ Ei minkäänlaista huumorintajua. Mulla on sitä kurssia joka päivä yks tunti, joten toivon, et se opettajakin rupee vähän rentoutumaan kun porukka tulee tutummaksi.

Espanjan kielioppikurssi oli jonkinlainen helpotus. Opettaja puhui selkeesti, ja ymmärsin opetuksesta lähes kaiken. Mietinkin, että oisko pitänyt mennä astetta vaikeemmalle tasolle, mut toisaalta vankemman pohjan päälle on helpompi rakentaa. Siellä ryhmässä oli paljon italialaisia, joille sanasto on tosi helppoa, joten siinä suhteessa on paljon kirittävää.

Maanantaina lähdettiin sitten luentojen jälkeen shoppailemaan Jasminin, Sailan ja Anskun kanssa. Käveltiin Plaza Mariin, sellaseen isoon ostoskeskukseen, joka on puolen tunnin kävelymatkan päässä mein kämpästä. Siellä sitten vierähti useampikin tunti, varmaan viisikin. Mutta hei, tästä mä jo ansaitsisin jonkinlaisen kunniamaininnan: mä ostin ainoastaan yhdet aamutossut 9 eurolla, en mitään muuta! Ja nekin tuli todella tarpeeseen, koska mun ihanat rakkaat villasukkani menivät rikki. Siellä Plaza Marissa on myös sellanen järkyttävän suuri tavaratalo, jossa myydään kaikkea, siis ihan kaikkea mahdollista halvalla. Iso osa tavaroista myydään eurolla. Tyttöset sitten innostuivat ostamaan ruokaa ja muutakin tavaraa kassikaupalla. Niissä koreissa niitä kamoja ei tuntunu vielä olevan niin hirveesti, mutta sitten sillä puolen tunnin kävelymatkalla, kun tavaraa roudattiin hikipisarat otsalla ja selkä vääränä... Ei oikein tienny oisko itkeny vai nauranu. Mut nyt naurattaa. :D Hauskaa oli kuitenkin.

Tiistaina käytiin Anskun kanssa testaamassa espanjankielistä Latin American Spanish -kurssia. Ja siitä saatiinkin niin hyvät naurut, että vedet juoksi silmistä. Noin kakskymmentä kertaa sen luennon aikana naurukohtauksen aiheutti se naisproffa omalla olemuksellaan ja kiekumisellaan. Toiset kakskymmentä kertaa naurukohtaus johtui vaan siitä, että Anskun kanssa oltiin niin pihalla siellä kurssilla, ettei voinu kun vaan nauraa. Siitä proffasta itsestään vois jo kirjoittaa kokonaisen blogimerkinnän, mutta en nyt taida kuitenkaan. Mut anyway, ei ois niin minkäänlaista tsäänssiä päästä siitä kurssista läpi. :D Mut onneksi vielä on menossa tämä toinen testausviikko, jolloin voi käydä millä tahansa kursseilla ja hakea sopivia. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen katottiin vaan Anskun kanssa toisiamme, ja ruvettiin suunnittelemaan seuraavia kursseja. Turha sitä kiekumistakaan oli kuunnella, kun kaikki meni ihan utsjoki-kevo, ohutta yläpilveä... Samassa iski pieni paniikki ja tuska siitä, että jos kaikki espanjankieliset kurssit ovat yhtä epätoivoisia ymmärtämisen kannalta, niin ei tule mitään. Ja jälleen kerran oltiin tilanteessa, jossa kurssivalinnat menivät ihan sekaisin. Jesh!

Iltapäivällä päätin olla menemättä tanssikurssille ja menin testaamaan strategic marketing -kurssia, joka pidettiin myös espanjan kielellä. Olin jo varautunut siihen, että olisin ihan yhtä pihalla tästäkin kurssista kuin siitä aiemmasta, mutta yllätyinkin iloisesti. Proffa oli tosi mukava nuorehko nainen, joka puhui aika nopeesti mutta kuitenkin selkeästi espanjaa. Se on ihan hiinä ja hiinä, että pystynkö olemaan mukana siellä kurssilla ja seuraamaan opetusta. Se vaatii tosi paljon keskittymistä, mut mua kauheesti kuitenkin nakottais valita se kurssi, koska se ois mulle tosi iso haaste kielen oppimisen kannalta. Joutuis tekemään tosi paljon töitä, mut oppis varmaan tosi paljon. Ehkä otan sen kurssin... Kunhan vaan saisin ne kurssimateriaalit, niin vois jo vähän etukäteen ennen luentoa käydä niitä läpi. Katsotaan, ei ollut kuitenkaan ihan epätoivoista. :)

Tiistai-iltana oltiin Juhan kanssa ihan superfiksuja, ja lähdettiin taas sinne Plaza Mariin, kun siellä on niin halpaa ruokaa. Kauppareissu kestikin sitte lähes kolme tuntia, ja taas tultiin niska ja selkä vääränä kävellen kotiin. :D Mut ku oli halpaa! Ja nyt on sitte jääkaappi täynnä ruokaa. Sieltä Plaza Marista löysin myös jotain ihan mahtavaa: suklaataivaan! Ahhh! Ihan järkyttävä määrä erilaisia suklaita, ja sokaistuin niin niistä herkuista, että mukaan tarttui kolmea erilaista suklaata. Ja nyt ne kaikki on jo syöty. Hups. Ja nyt alkoi suklaalakko.

Mä odotan niin, että saadaan alta pois nämä kurssivalinnat tällä viikolla, niin pääsee jonkinlaiseen järkevään rytmiin täällä. Ja ehtis vähän kuntoillakin, ja tanssia!! :) Perjantaina pitää viimeistään tehdä lopulliset kurssivalinnat, joten silloin aikataulu selkiytyy koulujuttujen suhteen.

Tänään oli pitkä päivä koulussa, yhdeksästä kuuteen. Ekana kävin testaamassa taas uutta kurssia; history and culture of english-speaking countries. Ja oli muuten todellista lepoa kuunnella englanninkielistä opetusta. :D Ihan ku ois Rauman murteella puhuttu. Tai siis Rauman giälel tiätty. ;) Siinä kun meille annettiin tehtäväksi esitellä vierustoveri, kävi tietysti ilmi, että tulen Suomesta. Sit tauolla tuntien välissä yks nuori mies tulee kysymään multa, että olinko Suomesta, puhunko ruotsia!? :D Hiukkasen ihmettelin, ja vähän hämmentyneenä vastasin myöntävästi. Hänellä on kuulemma joku kaveri Ruotsissa, jonka kautta on opetellut puhumaan ruotsia ja osasipa vielä sanoa joitakin sanoja suomeksikin! Hämmästyttävää! Nämä tunnit olivat tosi kivoja, luultavasti otan tän kurssin.

Sitte oli taas keskustelua, kielioppia ja strategista markkinointia. Huomenna olis edessä employment law -kurssi, se espanjan puhekurssi sekä spanish as foreign language -kurssi. Niiden jälkeen saan sitten tehtyä päätökset lopullisista kurssivalinnoista. Vihdoin! :)

Illalla katseltiin tyttösten kanssa vielä Ryanarin lentoja, jos vaikka lähdettäisiin käymään jossain vaiheessa Sevillassa tai Madridissa. :) Illat on venyny tällä viikolla ihan tajuttoman pitkiksi, nyt kun täytyy tehdä jo läksyjäkin! Ei meinaa millään orientoitua mihinkään läksyjen tekoon, on jotenkin niin paljon kaikkea muuta häslinkiä tässä. Mut ressiä en ota! :) Mut siitäkin huolimatta nyt on ruvettava tekemään niitä läksyjä, ettei tule neljättä yötä peräkkäin lyhyillä yöunilla. :D

Buenas noches!

Sunshine, sunshine reggae.... ;)

Olipahan ihana päivä eilen :) Oli niin kaunis auringonpaiste ulkona, et päätettiin ennen puolta päivää lähteä käymään siellä Castillo de Santa Bárbaralla.


Heti kun päästiin tuohon kadun toiselle puolelle aurinkoon, lämmitti niin ihanasti, että sai saman tien ottaa takin pois niskasta. Me love it! :)

Mein kämpältä on matkaa sinne linnalle joku kolmisen kilometriä. Alicanten vanha kaupunki, El Casco Antiguo, on siinä ihan linnan kupeessa, ja nyt vasta ensimmäisen kerran ehdittiin pyörähtämään sielläkin. Päätettiin kuitenkin mennä ensin ylös linnalle, ja sen jälkeen vasta kierrellä enemmän vanhassa kaupungissa, jos vielä jaksetaan.

Linnaan pääsee hissillä (niin kuin silloin keskiajallakin varmasti), koska se on ylhäällä sellasella kallioisella mäellä, kuvista näkyy kohta...

Hissille pääsee ihan sieltä ihanan hiekkarannan vierestä, johon myös nyt törmättiin ensimmäisen kerran. Mä niiiiiin aion löhötä siellä kaikki kuumat kesäpäivät!

Linnalta oli tosi upeat maisemat, ja oli tosi kiva nähdä sellanen kokonaiskuva kaupungista. En mä viitti tästä selittää nyt paljon enempää, kuvat kertokoot enemmän.








































Linnareissun jälkeen alkoikin olla nälkä. Päätettiin, et haetaan jostain jotain välipalaa, ja kunnolla sit syödään vasta siihen aikaan, kun täällä "kuuluukin" syödä, eli iltakymmeneltä.

Käveltiin siitä rannan kautta, ja oli ihan ihan pakko päästä hetkeksi sinne rannalle koittamaan pehmeetä hiekkaa, antaa sen vaan valua sormien välistä. Ahh. Ja tietty piti päästä keinumaankin, kun oli niin hyvä tilaisuus. ;)






Käytiin kävelemässä siellä satama-alueella, el barriossa, joka kuulemma on tosi suosittu paikka syömiselle ja bilettämiselle. Ja olihan siellä niitä paikkoja, mut eihän täällä päivisin oo mitkään paikat auki. Käytiin syömässä välipalaa, ja oli kertakaikkiaan ihan pakko ostaa välipalan jälkkäriksi italialaista jäätelöä, namiii! Siinä jätskiä lämpimässä auringonpaisteessa maistellessa päätin, että samantien, jos tulee kouluasioista vähänkään sellanen olo, että ressaa, niin minäpä lähden rantaan köllöttämään ja syömään jätskiä. Ei kouluressiä täällä, ei!


































Muutaman tunnin kävelyn jälkeen oli kiva tulla hetkeksi köllöttämään kämpälle, ja sit illalla lähdettiinkin ulos herkuttelemaan. Oltiin kuultu kehuja paikallisesta ravintola Piposta, joka ihan mäihällä sitten onnistuttiinkin löytämään. Ja oli hyvää, ja halpaa!! Uskomatonta, miten ulkona syöminen voi olla täällä niin paljon halvempaa.

Mun piti eilen lähteä Elin ja Jasminin kanssa salsailemaan, mutta koska olen onnistunut tartuttamaan pöpöt jo luultavasti kaikkiin Alicanten vaihtareihin, ei sitten lähdettykään. Mutta eiköhän tässä vielä ehditä. ;)












Tällä hetkellä ikkunasta näkyy niin kaunis ilma, etten taida raaskia istuskella täällä sisällä. Tätä vauhtia shoppailulistan kärkeen alkaa nousta aika nopeesti bikinit, jeee! Joten ulos aurinkoooooon.... :)

Tänään auringonpaisteessa, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti :)

Ihana auringonpaiste tänään! :) Ihan sai ottaa takin pois, ahhh, lisää lisää lisää tällaisia päiviä! :)

Aamulla lähdin käymään taas yliopistolla. Kävin maksamassa sen espanjan puhekurssin, jota pidetään tunti päivässä, viitenä päivänä viikossa. Se maksoi sen 135 euroa, mut uskoisin, että se kannattaa. Tai pikemminkin, se on laitettava kannattamaan. :D En tosin pääse sinne torstaisin, koska siihen osuu päällekkäin toinen kurssi, employment law. Se employment law maksaa 150 euroa, mut toivon, että se olis vähän sellanen "varma nakki" -kurssi, josta pääsis väkisin ykkösellä läpi, ja josta sais opintopisteitä ja kaiken kukkuraksi se olis vielä Haaga-Heliassa korvattava kurssi, eli veisi opintoja eteenpäin. :)

Kolmas selvä kurssi on se ihan perus espanjan kielen kurssi, jonka varmaan kaikki vaihtarit käy. Ja jos ihan totta puhutaan, ei mulla ole oikeastaan juuri mitään väliä muilla kursseilla, kielen oppiminen on mulle se pointti. Neljäs kurssi onkin sitten jo vähän kinkkisempi juttu. En viittis maksaa siitä yhtään mitään, koska noikin kurssit maksoi yhteensä jo 320 €. Joten on valittava joku kurssi, jossa on opetuskielenä espanja. Ja mielellään vielä sellainen, josta saisi kivasti opintopisteitä. ;) Oon nyt harkinnut ottavani kurssin cooperación al desarrollo. Siitä sais 7,5 opintopistettä, ja aihe itsessään ei ahdistanut liikaa. Luultavasti en ymmärrä siellä luennoilla juurikaan mitään, mutta täytyy mennä koittamaan. Huumorilla ja sanakirjalla selviää, eikö? :D

Ja sitten: mä pääsin tänään tanssimaan!!! :))) Tosi kiwaaaa! Kävin siellä yliopiston järjestämällä Bailes de salón y latinos -kurssilla. Se oli linjassa tanssittavaa salsaa, ilmeisesti joka kerta. Tuntien vaikeustaso ei ollut mikään ihmeellinen, mutta joka tapauksessa tanssiminen on aina IHANAA!!! :) Meitä oli siellä yhteensä vaan seitsemän oppilasta, kaks suunnilleen mun ikäistä ja loput yli viiskymppisiä, kaksi heistä oli ainakin yliopiston professoreita. Ja se ihana proffa tarjosi mulle vielä palan suklaakakkuakin tuntien jälkeen. :D Maksoin nyt helmikuun tunnit, ja katon sitte sen jälkeen, että mitkä fiilikset on jatkamisen suhteen.

Ja nyt meillä on mikro! Kannettiin se kämpälle tuolta toiselta puolelta kaupunkia. Siinä on sellaset grillivastukset kanssa, mikä helpottaa ruuanlaittoa aika kivasti. Naminami. :P

Niin ja yksi ihan parhaista jutuista tänään: mä olen ollut melkein terve! :) Mahtavaa, kun jaksaa taas tehdä jotakin. Tanssitunnit olivat vähän hiinä ja hiinä, mutta ei malttanut enää pysyä kotona. Eikä tunnu vielä ainakaan pahalta, päinvastoin. :)

Viikonloppu edessä, ja kalenteriin on raivattu tilaa auringosta nauttimiselle ja vierailulle Castillo de Santa Barbaraan. Se on siis sellanen linna tuolla ison kukkulan päällä, kuvia tulee sitten myöhemmin.

Buen fin de semana! :)

Tänään risukasassa, huomenna toivottavasti auringonpaisteessa

Tämä blogimerkintä uhkaa nyt jäädä melkoisen negatiivisvoittoiseksi, pahoittelen...

Ottaa päähän niin tuhat ja yksi asiaa. Eikä vähinten ne kurssivalinnat. Kaikki maksaa ihan sikana (135 €/150 € per kurssi) ja menee päällekkäin lukujärjestyksessä. Voi myös ostaa vokaalin, ja mennä toivomaan espanjankieliselle kurssille, että pääsis lä

pi ja sais opintopisteet. Ja sit mennä sen jälkeen rosvosektorille, kun Kela pyytää selvitystä, kun pisteitä on tullu odotettua vähemmän. Nonih, mä olen nyt märehtinyt tätä asiaa niin paljon, että enää en jaksa, loppu.

Niin todettiin muuten, että luultavasti olen melkoinen Mansikki kun täältä tulen takaisin; mulle on kehittynyt lehmän aivot ja hermot. Tää koko ajatushan lähti siitä, että mä tarvin märehtimisaikaa kaikille asioille, mun täytyy saada rauhassa miettiä, ennen ku päätän mitään. Toiseksi tän kaikenlaisen pompottelun ja mañana-meiningin jälkeen mulla täytyy olla paaaljon pidempi pinna kuin tänne tullessa. Saapi nähdä mihin laitumelle tämän jälkeen siis muutetaan. Toivon kuitenkin, etten muutu kovasti paljon laikulliseksi, ja että painoa ei tulisi kymmeniä/satoja kiloja lisää kaikista ihanista herkuista huolimatta.

Infossa meille kaikille sanottiin, että täytyy käydä näyttämässä se kuitti kielikurssin maksamisesta. Ja sit kun copisterían (maksullinen tulostushuone) ja odottelun jälkeen pääsin tiskille näyttämään kuitin, nainen alkaa huutaa mulle, et "mitä hemmettiä sä tänne tulet, sullehan on jo lähetetty sähköpostina vahvistus kurssista". Eikä naista tuntunut rauhoittavan sekään, että kun siitä sähköpostista huolimatta sinne kehotettiin menemään. Nojoo, tästähän mua varoiteltiinkin.

Sit muutenkin mo

nenlaisten tyhmien uutisten ja asioiden kasautuminen nyt parin päivän sisälle on ollut melkoista tunnemylläkkää. Ja sairastamisen jatkuminen siihen päälle; mihinkään ei oo jaksanu vielä lähteä.

Mua nyt puoliksi hävettää kirjoittaa tänne tällasta valivalia, mutta yritän kirjoittaa rehellisesti juuri siitä, miltä tuntuu. Mut nyt on suunta parempaan, nimittäin kuvittelen saaneeni tän illan aikana kurssivalinnat jokseenkin kondikseen. Lisäksi tänään ei oo kulunu enää kuin puolikas nenäliinapaketti, joten huomenna vois lähteä vähän ulkoilemaankin. :) Toivottavasti on kaunis ilma. :) Niin ja skypekin saatiin kuntoon, et nyt voidaan höpötellä enemmän nassukkainkin.

Nyt nukkumaan lämpimän peiton alle, huomenna on parempi päivä. :) Ja huomenna mä haluun tulla kirjoittamaan tänne jotain mukavaa :)

Hyvää yötä ja iso säkillinen unihiekkaa!

Ainiin, tähän loppuun vielä kuva meidän kämpästä ulkoapäin... Mein asunto on tuossa sinisten Chatines-kylttien yläpuolella. Se asunto on meidän, jonka parvekkeen vieressä on tuo LG:n huristin. Kuva on otettu bussipysäkiltä aamulla yliopistolle lähtiessä.

Kun et yritä etsiä mitään, löydät kaiken

Hohohohoooooo! Tulin lukaisseeksi tuon edellisen kirjoitukseni.... "Netti saadaan kämpälle huomenna..." :D Hauska vitsi! Tuossa vaiheessa olin vielä kokematon ja sinivalkosilmäinen suomalainen, joka ei tiennyt mañana-kulttuurista mitään. Kylläpä oli muuten kunnon työn takana, että se vihdoin saatiin tänne. Homma noudatti kyllä kaikkia mahdollisia Murphyn lain pykäliä. Ensinnäkin sen asentajan piti tulla tänne alunperin torstaina. Ja sitte perjantaina. Ja sitte maanantaina. Asentaja sit vihdoin soitti maanantaiaamuna, että onhan teillä se avain, joka tarvitaan sitä asennusta varten. Avain?!? Mikä ihmeen avain? On kuulemma olemassa kolme jotain avainta, yksi vedelle, yksi valolle (=sähkölle) ja yksi puhelinlinjoille. Ja se puhelinlinja-avain nyt sitte tarvittais.

Eiku kysymään vuokranantajalta. Ja sit sen tyttäreltä, kun vuokranantaja ite ei vastaa. Eikä lopulta tytärkään ajoissa, joten asentaja ei sitte tullu maanantainakaan. Jes. Asentaja lupas soittaa seuraavana päivänä uudestaan. Illalla sain sitten sen vuokranantajan tyttären kiinni, joka käski käydä kysymässä joltakin naapurilta, koska heillä ei itsellään ollut käryäkään mistään avaimesta. Ei näy eikä kuulu naapureita. Sit vaan katsomaan ulko-ovelta, että oisko siellä jotain isännöitsijän puhelinnumeroa. Kiltti siivoojatäti sitten vielä tuli neuvomaan, että mikä numero niistä sadasta eri vaihtoehdosta pitäis valita. :) Noh, soitin sit sille isännöitsijälle, joka sanoi, että avain on jollain taloyhtiön Presidentalla, siis vaan joku tällanen vastuuhenkilö näissä asioissa. Ja asuu kuulemma 3M-asunnossa.

Ja sit soittaa asentaja. "Onko teillä se avain?". "No ei ole, mut nyt tiedetään kenellä se on." Ja asentaja lupaa soittaa puolen tunnin päästä uudestaan, kunhan olen hakenut avaimen. Ja yllätys yllätys, rouva Presidenta ei olekaan kotona. No sitte katsomaan ilmoitustaululta, että missä rouva VicePresidenta asuu, jos hänellä vaikka sattuis olemaan avainta sinne puhelinkoppiin, vai mikä se oli... Ja juuuuh, kotonahan hän oli! Jesh! Vihdoin se avain! Tai niin mä luulin. Rouva VicePresidenta katsoo ovisilmästä ja kysyy multa oven takaa, että kuka mä oon. Esittelen itseni ja asiani, ja rouva vaan huutaa mulle takas, että "En voi avata nyt ovea". Aha. Ei mulla ois ollutkaan mitään tärkeetä asiaa... Kysyn tietty uudestaan, että koska voin tulla käymään uudelleen, mutta enää ei tule mitään vastausta. Taidan olla harvinaisen pelottavan näköinen yksilö...

No takaisin kämpälle sitten, ilman avainta. Asentaja soittaa taas, ja nyt sitten sovitaan, että soitan hänelle kun saan sen himputin avaimen. Soitan takas isännöitsijälle, että voisinko saada sen rouva Presidentan puhelinnumeron, mutta hän ei kuulemma voi antaa sitä, koska ajaa autoa. No eipä tietenkään. Mutta vois kuulemma olla hyvä tsäänssi, että Rouva Presidenta olis puolenpäivän aikaan kotona. Eli oma luento on peruttava tältä päivältä yliopistolla, jos meinaa silloin olla paikalla. Ja sitte kiltisti oven taakse puolilta päivin, ja ihanaa, rouva onkin kotona. :) Ja antaa mulle vielä avaimenkin. Mikä ei muuten sitten sopinu mihinkään oveen. Ja eiku vaihtamaan avainta. "Niin no, yks tyttö kerran lainas sitä avainta, eikä palauttanu, joten ei mulla sitten taida olla sitä avainta." What?! Ja hän jatkaa.... "Mut käydään yhdessä vielä koittamassa tätä toista, ehkä se sopii..." Ja ei muuten sopinu. Mut jesh, sillä VicePresidentalla kuulemma on toinen avain! Yeah, mut se ei vaan avaa mulle ovea. :D Ja toiseksi, ei se ollut enää kotonakaan. Lopulta tää homma sitten ratkesi niin, että tän Presidentan mies tuli tuomaan sen avaimen meille kotiin iltapäivällä, ja kuin unelma, asentaja tuli ja netti toimii jo samana päivänä. Tattadadaaa, kaikkihan sujui kuin rasvattu! :) Mutta nyt se on onneksi vihdoin täällä, rakas netti. :D

Oho, tulipa tästä sepustus. :D Noh oliko muutakin asiaa? Tai no eihän toi yllä oleva oo kyllä asiaa nähnytkään, mutta....

Niin siis alunperinhän, kuten otsikosta näkyy, mun piti kirjoittaa meidän ostosreissuista. Tää Alicanten keskusta on ihan täynnä pikkukatuja, joissa joka toinen liike näyttää siltä, että joutuu ihmettelemään et miten sellanen liiketoiminta kannattaa, ihan hirvee pulju. Ja seuraava liike on joku upea design-huonekaluliike. Kaikki on ihan hujanhajan. Ja tuntuu, että kaikkea tavaraa on joka puolella ihan hirveesti, mutta sit kun alat oikeasti etsiä jotain, mitään ei löydy. Joten uusin taktiikkamme onkin: älä etsi mitään niin löydät kaiken. Ja hyvin on toiminut tähän asti. Tästä pidetään kiinni. :) Tällä taktiikalla me aiotaan nyt löytää meille halpa mikro seuraavaksi. Me kun näppärästi huomattiin vasta kaks päivää tänne muuttamisen jälkeen, että meillä ei ole mikroa eikä uunia! Hyväkuntoinen liesi ja pyykinpesukone hämäs, tai ainakin mä väitän niin. No kuitenkin, se mikro täytyy nyt löytää jostain. Tulee liian kalliiksi tehdä joka päivälle uudet ruuat. Mut muuten kyllä täytyy sanoa, et ruoka on täällä kaupoissa halpaa Suomeen verrattuna. :)

Lauantaina piti mennä ekaa kertaa tanssimaan, mut se jäikin sitten välistä, kun kuume nousi. Ja nyt tässä sitten ollaan kuumeiltu neljä päivää, parempaan suuntaan jo menossa. Oli muuten suhteellisen kuivaa istuskella kotona, kun oli kipee, netti ei toimi ja telkkarista tulee vaan jotain ihan älyvapaata kälätystä. :D Mut nyt on olo jo parempi, joten oottakaas vaan kun saan itseni kuntoon, tää tyttö on täynnä energiaa! :)

No mitä vielä? Niin no nyt maanantaina alkoi se kahden viikon jakso, jolloin saadaan ihan vapaasti käydä kaikilla mahdollisilla luennoilla ja koittaa, et mikä tuntuis kivalta. Ja että mistä ois tsäänssejä selvitä hengissä. :D Oon koittanu nyt tänään illalla kotona kauheesti täältä ihanasta netistä selvittää, et mitä kursseja on tarjolla, mitä mikäkin maksaa, ja että koska niitä pidetään. Kaikki englanninkieliset kurssit maksavat 150 euroa. Auts. Elämä on. Mut täytyy mennä yliopistolle kysymään vielä niiden kielikurssien aikatauluja, ennen niitä tää aikataulujen suunnittelu on aika pitkälti hukkaan heitettyä aikaa. Mut huomenna taas tietää enemmän. :) Edelleen, on kivaa kun on muita mukavia vaihtareita samassa tilanteessa. Nyt varmaan jatkossa sitten nähdäänkin vaihtareiden kanssa paljon enemmän, kun koulu pääsee kunnolla käyntiin.

Nyt pehkuihin ja unta palloon.