keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kun et yritä etsiä mitään, löydät kaiken

Hohohohoooooo! Tulin lukaisseeksi tuon edellisen kirjoitukseni.... "Netti saadaan kämpälle huomenna..." :D Hauska vitsi! Tuossa vaiheessa olin vielä kokematon ja sinivalkosilmäinen suomalainen, joka ei tiennyt mañana-kulttuurista mitään. Kylläpä oli muuten kunnon työn takana, että se vihdoin saatiin tänne. Homma noudatti kyllä kaikkia mahdollisia Murphyn lain pykäliä. Ensinnäkin sen asentajan piti tulla tänne alunperin torstaina. Ja sitte perjantaina. Ja sitte maanantaina. Asentaja sit vihdoin soitti maanantaiaamuna, että onhan teillä se avain, joka tarvitaan sitä asennusta varten. Avain?!? Mikä ihmeen avain? On kuulemma olemassa kolme jotain avainta, yksi vedelle, yksi valolle (=sähkölle) ja yksi puhelinlinjoille. Ja se puhelinlinja-avain nyt sitte tarvittais.

Eiku kysymään vuokranantajalta. Ja sit sen tyttäreltä, kun vuokranantaja ite ei vastaa. Eikä lopulta tytärkään ajoissa, joten asentaja ei sitte tullu maanantainakaan. Jes. Asentaja lupas soittaa seuraavana päivänä uudestaan. Illalla sain sitten sen vuokranantajan tyttären kiinni, joka käski käydä kysymässä joltakin naapurilta, koska heillä ei itsellään ollut käryäkään mistään avaimesta. Ei näy eikä kuulu naapureita. Sit vaan katsomaan ulko-ovelta, että oisko siellä jotain isännöitsijän puhelinnumeroa. Kiltti siivoojatäti sitten vielä tuli neuvomaan, että mikä numero niistä sadasta eri vaihtoehdosta pitäis valita. :) Noh, soitin sit sille isännöitsijälle, joka sanoi, että avain on jollain taloyhtiön Presidentalla, siis vaan joku tällanen vastuuhenkilö näissä asioissa. Ja asuu kuulemma 3M-asunnossa.

Ja sit soittaa asentaja. "Onko teillä se avain?". "No ei ole, mut nyt tiedetään kenellä se on." Ja asentaja lupaa soittaa puolen tunnin päästä uudestaan, kunhan olen hakenut avaimen. Ja yllätys yllätys, rouva Presidenta ei olekaan kotona. No sitte katsomaan ilmoitustaululta, että missä rouva VicePresidenta asuu, jos hänellä vaikka sattuis olemaan avainta sinne puhelinkoppiin, vai mikä se oli... Ja juuuuh, kotonahan hän oli! Jesh! Vihdoin se avain! Tai niin mä luulin. Rouva VicePresidenta katsoo ovisilmästä ja kysyy multa oven takaa, että kuka mä oon. Esittelen itseni ja asiani, ja rouva vaan huutaa mulle takas, että "En voi avata nyt ovea". Aha. Ei mulla ois ollutkaan mitään tärkeetä asiaa... Kysyn tietty uudestaan, että koska voin tulla käymään uudelleen, mutta enää ei tule mitään vastausta. Taidan olla harvinaisen pelottavan näköinen yksilö...

No takaisin kämpälle sitten, ilman avainta. Asentaja soittaa taas, ja nyt sitten sovitaan, että soitan hänelle kun saan sen himputin avaimen. Soitan takas isännöitsijälle, että voisinko saada sen rouva Presidentan puhelinnumeron, mutta hän ei kuulemma voi antaa sitä, koska ajaa autoa. No eipä tietenkään. Mutta vois kuulemma olla hyvä tsäänssi, että Rouva Presidenta olis puolenpäivän aikaan kotona. Eli oma luento on peruttava tältä päivältä yliopistolla, jos meinaa silloin olla paikalla. Ja sitte kiltisti oven taakse puolilta päivin, ja ihanaa, rouva onkin kotona. :) Ja antaa mulle vielä avaimenkin. Mikä ei muuten sitten sopinu mihinkään oveen. Ja eiku vaihtamaan avainta. "Niin no, yks tyttö kerran lainas sitä avainta, eikä palauttanu, joten ei mulla sitten taida olla sitä avainta." What?! Ja hän jatkaa.... "Mut käydään yhdessä vielä koittamassa tätä toista, ehkä se sopii..." Ja ei muuten sopinu. Mut jesh, sillä VicePresidentalla kuulemma on toinen avain! Yeah, mut se ei vaan avaa mulle ovea. :D Ja toiseksi, ei se ollut enää kotonakaan. Lopulta tää homma sitten ratkesi niin, että tän Presidentan mies tuli tuomaan sen avaimen meille kotiin iltapäivällä, ja kuin unelma, asentaja tuli ja netti toimii jo samana päivänä. Tattadadaaa, kaikkihan sujui kuin rasvattu! :) Mutta nyt se on onneksi vihdoin täällä, rakas netti. :D

Oho, tulipa tästä sepustus. :D Noh oliko muutakin asiaa? Tai no eihän toi yllä oleva oo kyllä asiaa nähnytkään, mutta....

Niin siis alunperinhän, kuten otsikosta näkyy, mun piti kirjoittaa meidän ostosreissuista. Tää Alicanten keskusta on ihan täynnä pikkukatuja, joissa joka toinen liike näyttää siltä, että joutuu ihmettelemään et miten sellanen liiketoiminta kannattaa, ihan hirvee pulju. Ja seuraava liike on joku upea design-huonekaluliike. Kaikki on ihan hujanhajan. Ja tuntuu, että kaikkea tavaraa on joka puolella ihan hirveesti, mutta sit kun alat oikeasti etsiä jotain, mitään ei löydy. Joten uusin taktiikkamme onkin: älä etsi mitään niin löydät kaiken. Ja hyvin on toiminut tähän asti. Tästä pidetään kiinni. :) Tällä taktiikalla me aiotaan nyt löytää meille halpa mikro seuraavaksi. Me kun näppärästi huomattiin vasta kaks päivää tänne muuttamisen jälkeen, että meillä ei ole mikroa eikä uunia! Hyväkuntoinen liesi ja pyykinpesukone hämäs, tai ainakin mä väitän niin. No kuitenkin, se mikro täytyy nyt löytää jostain. Tulee liian kalliiksi tehdä joka päivälle uudet ruuat. Mut muuten kyllä täytyy sanoa, et ruoka on täällä kaupoissa halpaa Suomeen verrattuna. :)

Lauantaina piti mennä ekaa kertaa tanssimaan, mut se jäikin sitten välistä, kun kuume nousi. Ja nyt tässä sitten ollaan kuumeiltu neljä päivää, parempaan suuntaan jo menossa. Oli muuten suhteellisen kuivaa istuskella kotona, kun oli kipee, netti ei toimi ja telkkarista tulee vaan jotain ihan älyvapaata kälätystä. :D Mut nyt on olo jo parempi, joten oottakaas vaan kun saan itseni kuntoon, tää tyttö on täynnä energiaa! :)

No mitä vielä? Niin no nyt maanantaina alkoi se kahden viikon jakso, jolloin saadaan ihan vapaasti käydä kaikilla mahdollisilla luennoilla ja koittaa, et mikä tuntuis kivalta. Ja että mistä ois tsäänssejä selvitä hengissä. :D Oon koittanu nyt tänään illalla kotona kauheesti täältä ihanasta netistä selvittää, et mitä kursseja on tarjolla, mitä mikäkin maksaa, ja että koska niitä pidetään. Kaikki englanninkieliset kurssit maksavat 150 euroa. Auts. Elämä on. Mut täytyy mennä yliopistolle kysymään vielä niiden kielikurssien aikatauluja, ennen niitä tää aikataulujen suunnittelu on aika pitkälti hukkaan heitettyä aikaa. Mut huomenna taas tietää enemmän. :) Edelleen, on kivaa kun on muita mukavia vaihtareita samassa tilanteessa. Nyt varmaan jatkossa sitten nähdäänkin vaihtareiden kanssa paljon enemmän, kun koulu pääsee kunnolla käyntiin.

Nyt pehkuihin ja unta palloon.


2 kommenttia:

  1. Ei jestas tota nettiä! Hyvät naurut kyllä sain kun sitä ihmettelin, vaikka tilanne teille oli kyllä varmasti aika hermoja koetteleva. Mutta hyvä että toimii! :)

    Onpa kalliita noi kurssit! Meinasin kyllä tipahtaa penkiltä.

    VastaaPoista
  2. Mua kans meinas vähän hymyilyttää toi nettijupakka =) Miten voi oikeesti olla noin Murphy? No, loppu hyvin kaikki hyvin :) Kurssit kuulostaa sikakalliilta, tostahan tulee äkkiä kallista, kun ei kai se yks kurssi ihan riitä? =) No, keksitte kyllä jonkin ratkaisun :yep: Ihanaa viikonloppua!!

    Amanda

    VastaaPoista