Sieltä ihmeen "missikisoista" tai mikä nyt sitten lienikään...
Palmusunnuntain kulkueesta
Elchestä:
Terra Naturasta:
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Vieraita Suomesta
Viime viikon perjantaina Air Finlandin kone lennätti meille vieraita Suomesta. :) Apekset tulivat meille viikoksi käymään, matkalaukku piukassa ruisleipää, salmiakkia, omenapiirakkaa jnejne... Slurps. Ihme kyllä, oli sinne matkalaukkuun vielä mahtunut vähän omiakin tavaroita. ;)
Oli muuten tosi villiä mennä sinne lentokentälle, kun yhtäkkiä tajusi ihmisten ilmeistä, että ne ymmärtää mitä mä puhun (sitä siis harvemmin tapahtuu espanjaksi :D). Terminaali oli täynnä suomalaisia eläkeläisiä odottamassa omia tuttujaan. Naureskeltiinkin siinä, että kyllä niin tunnistaa suomalaiset sieltä joukosta; pariskunta istuu vierekkäin, mies kädet puuhkassa, molemmilla hiukset kuin variksenpelättimellä (ellei mies ole kalju) eikä kumpikaan puhu mitään. :D
Lauantaina päätettiin lähteä Benidormiin Terra Naturan eläinpuistoon katselemaan söpöjä eläimiä. Oli kyllä tosi hieno paikka, mutta kuten monet jo varmaan tietävät, mä jokseenkin pelkään kaikkia eläimiä, joten ne osittain vapaana kulkevat/lentävät(!) eläimet aiheuttivat välillä melkoisia sydämentykytyksiä.
Mentiin ensin katsomaan petolintujen ruokintashowta. Sinne oli tehty sellainen iso katsomo, ja jäätiin vähän ylemmäs odottelemaan shown alkamista. Kun kouluttajat saapuivat ensimmäisten petolintujen kanssa areenalle, kävi mielessä aikast monta kertaa lähteä juosten ja huitoen pakoon, nimittäin ne petolinnut lensivät siellä yleisön joukossa vapaana. Eikä siinäkään vielä mitään, kestän sen jos valtavan kokoinen haaskalintu tai kotka lentää muutaman metrin päässä (vaikka sekin on jo kyllä ihan siinä rajalla), mutta ne linnut oli koulutettu laskeutumaan ihmisen päähän!!! Järkyttävää! Istuin vaan pää kyyryssä ja valmistaudun huitomaan ihan hullun lailla jos yksikin lintu olisi lentänyt liian lähelle. Onneksi paria metriä lähemmäs ei yksikään uskaltanut tulla. Tai sitten munkin hiukset meni vaan sille variksenpelätinosastolle, ja ne petolinnutkin pelkäsivät mua. :P Mutta tosi upeita ne oli, ja harvoin pääsee noin läheltä katsomaan.
Sen jälkeen mentiin katsomaan jotain niin söpöä: ronsujen syöttämistä, ihania elefantteja herkuttelemassa omenoilla. :) Hoitaja kertoi yhden norsun odottavan pikku-dumboa masussaan. Olivat kyllä tosi herttaisia, en oo koskaan nähnyt aiemmin. Muutenkin tuolla Terra Naturassa oli se ihan mahtavaa, että sinne pääsi tosi lähelle niitä eläimiä ja eläimillä oli paljon tilaa liikkua. Alusta asti huomasi, että kaikki eläimet on tosi hyvin koulutettuja, joten mäkin uskalsin olla koko reissun yllättävän rennosti. :) Lataan kuvia kaikista söpöläisistä sitten hetken päästä.
Sunnuntaina meinattiin mennä Plaza Marille shoppailemaan, mutta lähes kaikki liikkeet olivat kiinni. Suunnitelmat siis uusiksi, ja suunnattiin linnalle. Samalla käveltiin vähän vanhassa kaupungissa. Arkena mä lähdin tietty päivisin yliopistolle, ja Juha ja apekset kiertelivät kaupungissa ja shoppailivat. Iltaisin ois tietty voinu vaikka vähän vilkaista uutisiakin tai katsella telkkaria, mutta kappas kappas, meidän telkkari sanoi sopimuksensa irti. Se on sitten selvitettävänä ensi viikolla. Sen sijaan ihan hauskat korttipeliturnaukset saatiin aikaiseksi. :D
Keskiviikkona kävin Cindyn kanssa Mama Ineksessä rumbatunnilla, ja oli mahtavaa! :) Se opettaja on niin taitava! Haluis vaan ihan hulluna oppia lisää, tunti viikossa on vaan härnäystä mun mielestä. :D
Torstaina pääsin aikaisin yliopistolta, joten lähdettiin käymään Elchessä, joka on siis reilun puolen tunnin bussimatkan päässä täältä. Elchehän on tunnettu palmuistaan, joten niihin upeisiin puistoihin oli pakko päästä. Mä taidan oikeesti olla jo aika vanha, kun nautin sellasesta muumimaailma-junan leppoisasta kyydistä auringonpaisteessa. :D Samalla reissulla käytiin myös euroopan suurimassa kenkätehtaanmyymälässä. Ahhh! Miksi korkokenkien täytyy olla niin ihania!? Yhdet sitten ihan väkisin tarttui mukaan.... ja luultavasti myöhemmin vielä vähän lisää... ;)
Perjantaina apekset kävivät vielä ostamassa viimeisiä tuliaisia, ja nautittiin auringonpaisteesta. Sinänsä kävi muuten tosi hyvä tuuri ilmojen kanssa; koko talvena/keväänä täällä ei ole ollut yhtä lämmintä kuin täällä oli nyt kuluneen viikon aikana. :) Mä nyt kovasti uskon ja luotan siihen, että tästä nää lämpimät kelit lähtee kunnolla käyntiin.
Perjantai-iltana koitti sitten paluu normaaliin arkeen, kun lentokone kaappasi meidän vieraat matkoihinsa. Jotenkin tuli ihan sellainen olo, että Suomi on kovin lähellä, kun noin näpsäkkäästi sieltä pääsee tänne ja takaisin. :D
Kuluneena viikonloppuna mä olen ollut tosi laiska. Kävin mä eilen lenkillä ja aion raahautua vielä tänäänkin, mutta siinä se sitten suunnilleen on ollut. Eilisellä lenkillä törmäsin ihan vahingossa johonkin ihan kummalliseen tapahtumaan... Siellä oli jonkinlainen ulkoilmakonsertti ja samassa jotkut missikisat. Mutta ne missikisat eivät kyllä olleet mitään perinteisintä laatua... Tai en ainakaan usko, sen verran tukevassa kunnossa oli osa osanottajista. Mä kai onnistuin pelmahtamaan paikalle juuri loppuhuipennuksen aikaan, sillä siellä alkoi juuri palkintojenjako. Niillä "misseillä", tai mitä nyt olivatkaan, oli päällään sellanen ehkä jonkinlainen kansallispuku(?), joka muistutti jonkinlaista risteymää romaniasusta, venäläisestä kansallispuvusta, flamencopuvusta ja tuhkimon rinsessamekosta. :D Kuvat kertovat ehkä enemmän, tuon ne myöhemmin.
Tänään käytiin meidän perjantaisen taksikuskin vinkkien perusteella katselemassa pääsiäisviikon aloittavaa palmusunnuntain kulkuetta. Oli kyllä tosi upeen näköistä. Kauniisti puetut pikkulapsetkin olivat niin suloisia heilutellessaan palmunlehvistä tehtyjä ties mitä härpäkkeitä. Kulkue oli tosi vaikuttava, ja sillä näytti olevan täällä tosi vahvat perinteet. Mielenkiinnolla odotan, että miten paljon täällä pääsiäinen tulevalla viikolla. Tänä vuonna onkin sitten vähän erilainen pitkäperjantai...
Noniin, jokohan mä nyt olen saanut kaikki tärkeet ja turhaakin turhemmat jutut sepustettua tänne. Nyt mä koitan sitten tästä lähtien taas kirjoitella tänne vähän useammin, niin ei tarvii kirjoittaa ja lukea tällaisia megaromaaneja. :)
Niin ja muuten.... Yllätysyllätys.... salmiakit on jo loppu. Äitiiiiii, lähetä lisää salmiakkia!!! :D
Kuvia Madridin reissulta
Juhalle välillä hienostuneempaa seuraa:
Muuten oisin uponnu joukkoon, mutta käsilaukku paljasti, eikö?
Plaza de Cibeles x 2:
Äitin herkkua, suklaalla päällystettyjä oliiveja:
Katutaiteilija x 3, alin noista on mun ehdoton all time favourite! :)
Chocolateeee:
Ikkunanäkymät hotellihuoneesta:
Chocolate con churros... vai mitenpäin se meni..? ;)
Parque del Buen Retiro x 4:
Kuninkaan linnalta x 4:
Santa María la Real de la Almudena:
Rinsessaunelmia Madridissa
Huhhuh sentään, edellisestä merkinnästä on aikaa jo sata vuotta..! Rupesin äsken miettimään, että mitäs kaikkea tässä välissä on sitten ehtinytkään tapahtua. Ja lopulta pääsin siihen tulokseen, että ensimmäisen kahden viikon aikana ei paljoakaan, sillä aika on meni pitkälti sairastellessa. Se on kyllä oikeesti ollut ihan uskomaton juttu, kun en mä Suomessa ole sairastellut näin paljon, todellakaan! Ja nyt oon ollu reilusti yli puolet Espanjassa vietetystä ajasta kipeenä.
Em. syystä urheileminen, tanssiminen ja kaikki muukin sosialisointi on jäänyt tosi vähille. Meillä on joissakin kursseissa poissaolokiintiöt, ja mun osaltani ne sallitut poissaolot on kyllä likipitäen käytetty sairastelujen vuoksi, ja sen takia ei enää voi suunnitella pidempiä viikonloppureissuja. Mutta onneksi sitten pääsiäisen aikaan täällä on se pidempi vapaa, jolloin ollaan suunniteltu lähtevämme johonkin reissuun, ehkä Granadaan ja Sevillaan. :) Ehkä vuokrataan auto ja koitetaan miten paljon vakuutus korvaa…
Edellisen merkinnän jälkeen siis kaksi viikkoa meni sairastellessa, mutta sitten tuli väliin se viikonloppureissu Madridiin. :) Lähdettiin sinne torstain ja perjantain välisenä yönä. Alkoi vihdoinkin olla jo vähän parempi olo, ja oli kiva lähteä reissuun.
Heti lentokentällä sitten tehtiin taas yksi niin aloittelijaemäturistimoka... Taksikuski kysyi meiltä siinä saapuvien aulassa, että tarvitaanko taksia. No juu tottahan toki me tarvittiin, ja lähdettiin sitten kävelemään sen perässä. Ja samassa sitten jo katsottiinkin toisiamme, että ei hitto, tää on joku huijari. Kovasti jutteli meille kivoja, mut viimeistään siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida, kun kuski kaivoi lompakkonsa esille ja alkoi todistella meille taksilupaansa. Päätettiin sit kuitenkin kävellä autolle perässä (ja käveltiinkin muuten melkeen Kiinaan asti) ja katsoa, et millainen taksi oli kyseessä. Ja juuri sitä se sitten olikin mitä odotettiin; joku yksityinen omalla Fiatillaan ajeleva huijari. Ja sitten vaan kävelemään Kiinasta takaisin ja taksilla hotellille, nukkumaaaaan...!
Lukuunottamatta melkoisen pistävää viemärin tuoksua hotelli oli ihan kiva. Ikkunasta oli suorat näkymät kuninkaan linnalle. Perjantaina oli tosi kylmä, lämpötila nollassa. Päätettiin, että käydään katsomassa perjantain aikana mahdollisimman monta paikkaa, jotta lauantaina sais sitten ottaa vähän rennommin. Nähtävyyksien katsominenhan kun on valtavan rasittavaa. :D Mun oli sitten kolmen tunnin jälkeen ihan pakko uhrautua ja ostaa mulle kengät. ;) Mun todella huonot korkokengät alkoivat muistuttaa itsestään melkoisen polvikolotuksen muodossa, joten hätävarana nappasin kenkäkaupasta mustat (mun mielestä vielä jokseenkin rumat mutta halvat) kengät. Ja niinpä sitä sitten tyytyväisinä tallusteltiinkin perjantain aikana 10 tuntia! Auuuuts, jalat ja polvet oli niin kipeet! Mutta eihän sellaista jalkakipua ole olemassakaan, ettei tanssimaan voisi lähteä! ;)
Oltiin sovittu Madridissa asuvan Ellun kanssa, että lähdetään pe-iltana katselemaan Madridin salsaelämää. Ja voi että, pitkän tauon jälkeen se tuntui tosi hyvältä!!! Ihanan iso tanssilattia ja aika paljon hyviä tanssijoitakin, sekaisin cbs:ää ja casinoa. Ja ekaa kertaa elämässäni törmäsin sellaiseen ilmiöön, että salsabileissä oli miehiä, joille maksettiin palkkaa siitä, että kävivät tanssittamassa naisia. Aika fiksu veto mun mielestä, naisia on kuitenkin aina miljoona kertaa enemmän. Ehkä voisi toimia Suomessakin…? Oli tosi kivaa nähdä Ellua ja kuulla vähän fiiliksiä Ellun olemisesta Madridissa. Niiiin hauskaa ja mielenkiintoista! :) Ellu oli tosi ihana ja saattoi mut vielä hotellillekin. Kiiitoos! :)
Lauantaina aloinkin sitten jo muistuttaa enemmän pingviiniä kuin ihmistä; edellisen päivän kävely ja tanssiminen oli tehnyt tehtävänsä. Mutta sekään ei kyllä loppupeleissä haitannut juurikaan, sillä aurinko paistoi ihanasti eikä ollut kiire mihinkään. Mentiin puolenpäivän aikaan sinne kuninkaan linnalle. Ja voi pimpulanpampula, oisin niin halunnu valokuvata, mutta ei siellä saanu. Varsinkin ne upeat ritaripuvut, peitset, kilvet, kypärät, hevosten puvut (or whatever, emmä tiedä miksi niitä kutsutaan), aseet ja taisteluasut oli tosi vaikuttavia. En ois oikeesti ikinä uskonu, että ne peitset on niin valtavan pitkiä! Mä en sais sellasta varmaan edes nostettua irti maasta vaikka yrittäisin. :D Samoin ne upeat salit siellä kuninkaan linnassa saivat haukkomaan henkeä. Mä oisin niin voinu ruveta leikkimään rinsessaa ja mennä istuskelemaan sinne valtaistuimelle. Ja odottaa, että ritari tulee sen jälkeen huutelemaan ikkunan alle. Mut ei, ihan liian tiukkapipoja vartijoita.
Päivä meni kierrellessä kaupungilla ja puistoissa ja nauttiessa kauniista säästä. Illalla käytiin vielä syömässä yhdessä ravintolassa Gran Víalla, ja oli niiiiiin herkullista ruokaa, ettei mitään tajua! Jos jossakin paikassa ruuasta voi ylipäätään sanoa, että on suussasulavaa, niin siellä! Madridissa ois ihan hirveesti katsottavaa, eihän siellä pari päivää riitä mihinkään. Mutta ollakseen noin lyhyt visiitti ehdittiin kyllä yllättävän paljon. Ja yksi asia mihin myös kiinnitettiin huomiota, oli todella taitavat katutaiteilijat. Kahdelle taiteilijalle oli ihan pakko mennä laittamaan muutama ropokin, ne vaan oli niin hyviä!
La-su-yönä ei sitten juurikaan nukuttu, maha tuli tosi kipeeksi. Lento oli aamulla, ja täytyy sanoa, että olin kyllä harvinaisen onnellinen kotiin päästyäni, olo oli sen verran kurja. Maanantai-iltana tuli yhtäkkiä ihan kauhee horkka, joka ei meinannut mennä millään ohi, joten soitettiin Elille (suomalaisen vaihtarin kämppikselle), joka siis valmistuu lääkäriksi toukokuussa, ja Eli kävi katsomassa mua puolen yön aikaan (KIITOS IHANA ELI!!). Sanoin siinä vaiheessa, että enää ei taida olla paljon mitään kuumetta, kun on laskenu jo.... Eikä ollu siinä vaiheessä enää ku se 39,5... :D Mutta Noro-virukseksi pöpöt nyt sitten lopulta diagnosoitiin.
Jos jotain hyvää haetaan tuosta sairastelusta, niin ehdottomasti se, että se korkealle noussut kuume muutamana päivänä pelästytti pöpöt aika lailla tehokkaasti, ja nyt mie olen kuulkaas vihdoin ja viimein terve!!! Ja se tuntuu NIIIIIIIN HYVÄLTÄ! :) Ihanaa kun jaksaa tehdä kaikenlaista ja pääsee tanssimaan ja lenkille!
Nyt mä oon jo tähän mennessä kirjoittanut sellasen romaanin, että ehkä on parempi, että jatkan tämän viimeisimmän viikon tapahtumat toiseen merkintään huomenna. Ja tuon sitten kuviakin samalla.
Buenas noches! :)
Em. syystä urheileminen, tanssiminen ja kaikki muukin sosialisointi on jäänyt tosi vähille. Meillä on joissakin kursseissa poissaolokiintiöt, ja mun osaltani ne sallitut poissaolot on kyllä likipitäen käytetty sairastelujen vuoksi, ja sen takia ei enää voi suunnitella pidempiä viikonloppureissuja. Mutta onneksi sitten pääsiäisen aikaan täällä on se pidempi vapaa, jolloin ollaan suunniteltu lähtevämme johonkin reissuun, ehkä Granadaan ja Sevillaan. :) Ehkä vuokrataan auto ja koitetaan miten paljon vakuutus korvaa…
Edellisen merkinnän jälkeen siis kaksi viikkoa meni sairastellessa, mutta sitten tuli väliin se viikonloppureissu Madridiin. :) Lähdettiin sinne torstain ja perjantain välisenä yönä. Alkoi vihdoinkin olla jo vähän parempi olo, ja oli kiva lähteä reissuun.
Heti lentokentällä sitten tehtiin taas yksi niin aloittelijaemäturistimoka... Taksikuski kysyi meiltä siinä saapuvien aulassa, että tarvitaanko taksia. No juu tottahan toki me tarvittiin, ja lähdettiin sitten kävelemään sen perässä. Ja samassa sitten jo katsottiinkin toisiamme, että ei hitto, tää on joku huijari. Kovasti jutteli meille kivoja, mut viimeistään siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida, kun kuski kaivoi lompakkonsa esille ja alkoi todistella meille taksilupaansa. Päätettiin sit kuitenkin kävellä autolle perässä (ja käveltiinkin muuten melkeen Kiinaan asti) ja katsoa, et millainen taksi oli kyseessä. Ja juuri sitä se sitten olikin mitä odotettiin; joku yksityinen omalla Fiatillaan ajeleva huijari. Ja sitten vaan kävelemään Kiinasta takaisin ja taksilla hotellille, nukkumaaaaan...!
Lukuunottamatta melkoisen pistävää viemärin tuoksua hotelli oli ihan kiva. Ikkunasta oli suorat näkymät kuninkaan linnalle. Perjantaina oli tosi kylmä, lämpötila nollassa. Päätettiin, että käydään katsomassa perjantain aikana mahdollisimman monta paikkaa, jotta lauantaina sais sitten ottaa vähän rennommin. Nähtävyyksien katsominenhan kun on valtavan rasittavaa. :D Mun oli sitten kolmen tunnin jälkeen ihan pakko uhrautua ja ostaa mulle kengät. ;) Mun todella huonot korkokengät alkoivat muistuttaa itsestään melkoisen polvikolotuksen muodossa, joten hätävarana nappasin kenkäkaupasta mustat (mun mielestä vielä jokseenkin rumat mutta halvat) kengät. Ja niinpä sitä sitten tyytyväisinä tallusteltiinkin perjantain aikana 10 tuntia! Auuuuts, jalat ja polvet oli niin kipeet! Mutta eihän sellaista jalkakipua ole olemassakaan, ettei tanssimaan voisi lähteä! ;)
Oltiin sovittu Madridissa asuvan Ellun kanssa, että lähdetään pe-iltana katselemaan Madridin salsaelämää. Ja voi että, pitkän tauon jälkeen se tuntui tosi hyvältä!!! Ihanan iso tanssilattia ja aika paljon hyviä tanssijoitakin, sekaisin cbs:ää ja casinoa. Ja ekaa kertaa elämässäni törmäsin sellaiseen ilmiöön, että salsabileissä oli miehiä, joille maksettiin palkkaa siitä, että kävivät tanssittamassa naisia. Aika fiksu veto mun mielestä, naisia on kuitenkin aina miljoona kertaa enemmän. Ehkä voisi toimia Suomessakin…? Oli tosi kivaa nähdä Ellua ja kuulla vähän fiiliksiä Ellun olemisesta Madridissa. Niiiin hauskaa ja mielenkiintoista! :) Ellu oli tosi ihana ja saattoi mut vielä hotellillekin. Kiiitoos! :)
Lauantaina aloinkin sitten jo muistuttaa enemmän pingviiniä kuin ihmistä; edellisen päivän kävely ja tanssiminen oli tehnyt tehtävänsä. Mutta sekään ei kyllä loppupeleissä haitannut juurikaan, sillä aurinko paistoi ihanasti eikä ollut kiire mihinkään. Mentiin puolenpäivän aikaan sinne kuninkaan linnalle. Ja voi pimpulanpampula, oisin niin halunnu valokuvata, mutta ei siellä saanu. Varsinkin ne upeat ritaripuvut, peitset, kilvet, kypärät, hevosten puvut (or whatever, emmä tiedä miksi niitä kutsutaan), aseet ja taisteluasut oli tosi vaikuttavia. En ois oikeesti ikinä uskonu, että ne peitset on niin valtavan pitkiä! Mä en sais sellasta varmaan edes nostettua irti maasta vaikka yrittäisin. :D Samoin ne upeat salit siellä kuninkaan linnassa saivat haukkomaan henkeä. Mä oisin niin voinu ruveta leikkimään rinsessaa ja mennä istuskelemaan sinne valtaistuimelle. Ja odottaa, että ritari tulee sen jälkeen huutelemaan ikkunan alle. Mut ei, ihan liian tiukkapipoja vartijoita.
Päivä meni kierrellessä kaupungilla ja puistoissa ja nauttiessa kauniista säästä. Illalla käytiin vielä syömässä yhdessä ravintolassa Gran Víalla, ja oli niiiiiin herkullista ruokaa, ettei mitään tajua! Jos jossakin paikassa ruuasta voi ylipäätään sanoa, että on suussasulavaa, niin siellä! Madridissa ois ihan hirveesti katsottavaa, eihän siellä pari päivää riitä mihinkään. Mutta ollakseen noin lyhyt visiitti ehdittiin kyllä yllättävän paljon. Ja yksi asia mihin myös kiinnitettiin huomiota, oli todella taitavat katutaiteilijat. Kahdelle taiteilijalle oli ihan pakko mennä laittamaan muutama ropokin, ne vaan oli niin hyviä!
La-su-yönä ei sitten juurikaan nukuttu, maha tuli tosi kipeeksi. Lento oli aamulla, ja täytyy sanoa, että olin kyllä harvinaisen onnellinen kotiin päästyäni, olo oli sen verran kurja. Maanantai-iltana tuli yhtäkkiä ihan kauhee horkka, joka ei meinannut mennä millään ohi, joten soitettiin Elille (suomalaisen vaihtarin kämppikselle), joka siis valmistuu lääkäriksi toukokuussa, ja Eli kävi katsomassa mua puolen yön aikaan (KIITOS IHANA ELI!!). Sanoin siinä vaiheessa, että enää ei taida olla paljon mitään kuumetta, kun on laskenu jo.... Eikä ollu siinä vaiheessä enää ku se 39,5... :D Mutta Noro-virukseksi pöpöt nyt sitten lopulta diagnosoitiin.
Jos jotain hyvää haetaan tuosta sairastelusta, niin ehdottomasti se, että se korkealle noussut kuume muutamana päivänä pelästytti pöpöt aika lailla tehokkaasti, ja nyt mie olen kuulkaas vihdoin ja viimein terve!!! Ja se tuntuu NIIIIIIIN HYVÄLTÄ! :) Ihanaa kun jaksaa tehdä kaikenlaista ja pääsee tanssimaan ja lenkille!
Nyt mä oon jo tähän mennessä kirjoittanut sellasen romaanin, että ehkä on parempi, että jatkan tämän viimeisimmän viikon tapahtumat toiseen merkintään huomenna. Ja tuon sitten kuviakin samalla.
Buenas noches! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)