Helpotuksen huokaus!

On ollut sitten yhtä jännittämistä koko päivä! Huhhuh! Aamulla heti aamupalan jälkeen menin taas koneelle bongailemaan asuntoja, ja kuinka ollakaan, sinne oli juuri ilmestynyt uusi ilmoitus hyvännäköisestä vuokra-asunnosta. Ei mikään halpa, mutta ei shokeeraavan kalliskaan. Hyvällä paikalla ja hyvässä kunnossa. Vähän jännitti, kun sinne piti suoraan soittaa jollekin Carmenille (eikö täällä oikeesti keksitä enempää nimiä?! ;D), mutta soitettava oli ja heti, muuten menis kämppä heti sivu suun.

Soitin, ja puhuin sen Carmenin miehen kanssa. Oli tosi mukavan tuntuinen ja asiallinen tyyppi. Hän pyysi soittamaan yhden jälkeen uudestaan. No soitin sitte yhdeltä, ja puhuin suoraan sen Carmenin kanssa. Kyseli mun opiskelusta ja kaikenlaista juttua, kunnes sitten yhtäkkiä totesi, että "jaa, no soitan sulle vähän ajan päästä". Ja kerkesin kyllä miettimään sata kertaa sen seuraavan tunnin aikana, että ei se kyllä saletisti soita enää takaisin. Mutta soittipa sittenkin, ja saatiin sovittua näyttö tälle illalle sen sijaan, että alunperin oltiin puhuttu ensi viikon perjantaista. Eivät päässeet itse paikalle, mutta joku Raúl tulis näyttämään asuntoa. Oli tosi iso helpotus kun sai sovittua sen näytön, niin tiesi ainakin, että ovat tosissaan.

Mentiin sitte seitsemäksi (suomalaiseen tapaan jo melkeen tuntia ennen kuudelta, ettei varmana myöhästytä :D), ja odoteltiin Raúlia. Ulkoapäin rakennus näytti tosi kivalta. Raúl ei ollutkaan espanjalaiseen tapaan vähintään puolta tuntia myöhässä, vaan saapui täsmällisesti seitsemältä, mikä sekin oli meidän mielestä hyvä merkki. Ja se asunto.... Mahtavaa! Ei sen parempaa ois voinu toivoa! :) Eiku oishan, kattoterassi puuttui. :P Noh, pieni parveke saa nyt kelvata. ;) Asunto on ihan uusi, tykättiin tosi paljon. Sen Raúlin, joka oli muuten tosi mukava ja lupsakka tyyppi, kanssa koitin sitten vähän keskustella, mutta hän ei osannut pahemmin kertoa asunnosta mitään, äiti oli vaan lähettänyt pojan hommiin. :D Mutta sen kummemmin pohtimatta päätettiin Juhan kanssa, että tämä asunto otetaan, jos saadaan. Piti sitten erikseen soittaa vielä sille Carmenille.

Soitin hotellilta sille tätskälle, ja taas vähän aikaa asioista keskusteltuamme hän sanoo yhtäkkiä kesken keskustelun: "hei soita mulle puolen tunnin päästä uudestaan". Öh, okei..? Sit alkoi kyllä jännittää... Mitä mä tein väärin? Sanoinko mä jotain tosi töykeetä? Pilasinko mä nyt tän jutun? Tuskainen puol tuntia. Sit soitin, ja sen ukko vastas taas. Sinänsä ihan mukava yllätys, sen kanssa oli helpompi jutella. Kyseli vielä opiskelusta, puhuttiin asunnosta, takuuvuokrasta ja muusta, ja nyt sitä ollaan sitten huomenna menossa allekirjoittamaan vuokrasopimus!!! Mikä helpotus! Mutta siltikään vielä en uskalla ihan sataprosenttisesti hehkuttaa, kun nimet ei oo paperissa, mut vähintään 99,9 %:sti voin, kun en voi olla hyppimättä tasajalkaa ja hihkumatta. :D Jos tää nyt onnistuu kuten toivon, niin hommat selkiytyy aika paljon. Ihanaa! :)

Siinä tää päivä sitten menikin, asuntoasioita pyöritellessä. Mutta it was worth it, jos vaan hommat luistaa huomenna! Kuvia tulossa sitten sopimuksen tekemisen jälkeen. :)

Hyvää yötä kaikille! Kauniita unia, vuokra-asunnon kuvia, vai miten se meni... ;)