Terkut kaikille, nyt oon jo päässyt lentokentälle asti. Siis Helsinki-Vantaalle. :D
Jänskää, jänskää, jänskää! Niin kauan tästä on jo puhuttu, ja nyt sitä sitten oikeesti tarttis lähteä. Ikkunasta näkee vielä lumisia maisemia, mut ei kauaa.. ;)
Nyt on toivottavasti itkut hetkeksi itketty. Mut siitähän kai sitä tietää, että on rakkaita ihmisiä täällä kotona odottomassa ja tukemassa. Täytyy pysyä reippaana, iskän pikku turbona. :)
Omaksikin yllätykseksi ei tarvinnutkaan maksaa ylipainomaksua (matkatavaroista siis :P), vaikka etukäteen vähän pelättiin. Oli kiltti täti tiskillä. Lento lähtee reilun tunnin päästä, joten hetki on aikaa odotella. Ja syödä vaikka suklaata. ;) Kunnon suklaatahan ei kohta enää saa, niin täytyy nyt syödä varastoon. Eikä siellä Alicantessakaan ole kuin yksi suklaatehdas vaan vieressä. Vois ottaa selvää jos pääsis tutustumiskierrokselle. Slurps.
Päässä pyörii satatuhatta ajatusta, kaikki on niin sekavaa ja mistään ei tiedä mitään. Ja kohta tiedän ja ymmärrän vieläkin vähemmän, kun kaikki pitäis hoitaa espanjaksi. Tuleva yö vietetään hohdokkaasti Düsseldorfin kentällä, jatkolento lähtee kuudelta aamulla Alicanteen ---> kaatuminen sänkyyn heti kun Alicanteen päästään. Ja kun pää alkaa jälleen toimia, alkaa asunnon metsästys.
Nyt oon tehnyt sitten ensimmäisen blogimerkintäni (Juhan opastuksella tietenkin), joten tervetuloa lukemaan sekopäisiä höpinöitäni!
<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti